The Effect of Embryo Culture Length and Freezing Method on the ART Success Rate and the Weight of the Newborn
Kaartinen, Noora (2016)
Kaartinen, Noora
Tampere University Press
2016
Synnytys- ja naistentautioppi - Obstetrics and Gynaecology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-09-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0170-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0170-5
Tiivistelmä
Kumulatiivinen synnytysprosentti on lapsettomuushoitojen onnistumisen tärkein mittari. Se heijastaa pariskunnan todellista mahdollisuutta saada oma lapsi lapsettomuushoitojen tuloksena. IVF/ICSI-hoitojen tehokkuuteen vaikuttavat mm. munasarjojen optimaalinen stimulaatio, korkeatasoinen alkionviljelylaboratorio pakastusmenetelmineen sekä teknisesti korkeatasoinen ja oikein ajoitettu alkionsiirto. Kumulatiivisen raskausprosentin muodostavat tuoresiirron lisäksi pakastealkionsiirrot. Alkion viljely sekä pakastaminen ja sulattaminen varhaisen alkionkehityksen aikana, altistavat alkion mahdollisesti epigeneettisille muutoksille, joilla voi olla vaikutusta jopa syntyvän lapsen fenotyyppiin.
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida alkion viljelyn pituuden sekä käytetyn pakastusmenetelmän (hidas pakastus/vitrifikaatio) vaikutusta kliinisiin raskaustuloksiin, sekä vastasyntyneen painoon. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli tutkia huonolaatuisten jakaantumisvaiheen alkioiden jatkoviljelyn vaikutusta raskaustuloksiin, sekä neljän päivän ikäisten alkioiden käyttöä IVF-hoidoissa. Tutkimuksien potilasmateriaali on kerätty ajanjaksolta 1.1.2008-31.12.2014. Tampereen yliopistollisen sairaalan lapsettomuusklinikka osti tutkimusajanjaksolla IVF-laboratoriopalvelut Hedelmöitysklinikka Ovumialta. Lisäksi tutkimuksessa on mukana potilaita Tampereen ja Helsingin Fertinovasta sekä Karolinska sjukhuset Huddingen lapsettomuuspoliklinikalta. Kyseessä on retrospektiivinen kliininen tutkimus joka koostuu neljästä osatyöstä (I-IV).
604 IVF/ICSI syklistä valittiin jatkoviljelyyn huonolaatuiset jakaantumisvaiheen alkiot (n=1879), jotka eivät olleet siirtokelpoisia eivätkä pakastuskelpoisia tuoresiirtopäivänä. 193 syklistä 32%:ssa ainakin yksi alkio kehittyi hyvälaatuiseksi blastokystaksi ja pakastettiin. Näiden blastokystien siirroista 17.2% on tähän mennessä johtanut synnytykseen ja nämä ”ylimääräiset” synnytykset nostivat kumulatiivisen synnytysprosentin 43%:sta 47%:iin. Laskelmien mukaan 53 uutta IVF/ICSI sykliä pystyttiin välttämään käyttämällä näitä jatkoviljeltyjä alkioita, jotka muuten olisi tuhottu (I).
Tuoreiden (n=360) ja pakastettujen (n=216) päivän 4 alkioiden siirrot johtivat vähintään yhtä hyviin raskaustuloksiin verrattuna päivän 3 (n= 1371/635) ja päivän 5 (n=326/654) alkionsiirtoihin. Niiden alkioiden siirrot, jotka saavuttivat varhaisen blastokystavaiheen jo päivänä 4, johtivat korkeimpaan synnytysprosenttiin ja alhaisimpaan keskenmenoprosenttiin (47.4% ja 6.7%). IV.
Tutkiaksemme alkionviljelyn pituuden vaikutusta lapsen syntymäpainoon, vertasimme 142:sta tuore- ja 135:sta pakasteblastokystasiirrosta syntyneiden täysiaikaisten yksöslasten painoa samalla raskausviikolla syntyneisiin, samaa sukupuolta oleviin, päivän 2-3 alkioista syntyneisiin lapsiin. Tuoreista blastokystistä syntyneet lapset olivat painavampia kuin jakaantumisvaiheen alkioista syntyneet (painoero 111.8g, p=0.047). Viiden ja kuuden päivän ikäisistä alkioista syntyneistä lapsista 4.9% kasvoi 95:n persentiilin käyrän yläpuolella kun taas vain 1,4% jakaantumisvaiheen alkioista syntyneistä lapsista kasvoi käyrän yläpuolella. Kun analyysissä huomioitiin lasten sukupuolet, jäi painoero merkittäväksi vain pojilla (painoero blastokystapoikien ja päivän 2-3 alkioista syntyneiden poikien välillä 195.2g, p=0.023, tyttöjen välillä 37.2g) (II). Pakastusmenetelmä ei näyttänyt merkittävästi vaikuttavan syntymäpainoon. Sulatuksen jälkeen vitrifioiduista alkioista oli käyttökelpoisia 88.4% ja hitaasti pakastetuista 67.7% (p<0.001). Yhden synnytyksen aikaansaamiseksi piti sulattaa 7.4 vitrifioitua alkiota, kun hitaasti pakastettuja piti sulattaa 11.9 (III).
Tutkimus osoittaa että kumulatiivinen synnytysprosentti nousee ja uusia hoitoja voidaan välttää siirtämällä jatkoviljeltyjä alun perin huonolaatuisia jakaantumisvaiheen alkioita, jotka muuten olisi tuhottu. Neljän päivän ikäisten alkioiden käyttö johtaa hyviin kliinisiin raskaustuloksiin ja niiden käyttöä tulisi harkita laajemminkin. Tarvitaan kuitenkin satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus suuremmalla aineistolla tulosten varmistamiseksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu blastokystaviljelyn aiheuttavan suuren syntymäpainon lisääntymistä vastasyntyneillä. Tutkimuksessamme havaitsimme, että pitkä alkionviljely vaikuttaa johtavan suurempaan keskimääräiseen syntymäpainoon pojilla, mutta ei tytöillä. Jakaantumisvaiheen alkioiden pakastaminen vitrifioimalla näyttää johtavan korkeampaan sulatuksesta selvinneiden osuuteen kuin hitaalla pakastuksella. Vähemmän alkioita tarvitsee sulattaa yhtä synnytystä kohden vitrifikaatioryhmässä verrattuna hitaasti pakastettuihin.
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida alkion viljelyn pituuden sekä käytetyn pakastusmenetelmän (hidas pakastus/vitrifikaatio) vaikutusta kliinisiin raskaustuloksiin, sekä vastasyntyneen painoon. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli tutkia huonolaatuisten jakaantumisvaiheen alkioiden jatkoviljelyn vaikutusta raskaustuloksiin, sekä neljän päivän ikäisten alkioiden käyttöä IVF-hoidoissa. Tutkimuksien potilasmateriaali on kerätty ajanjaksolta 1.1.2008-31.12.2014. Tampereen yliopistollisen sairaalan lapsettomuusklinikka osti tutkimusajanjaksolla IVF-laboratoriopalvelut Hedelmöitysklinikka Ovumialta. Lisäksi tutkimuksessa on mukana potilaita Tampereen ja Helsingin Fertinovasta sekä Karolinska sjukhuset Huddingen lapsettomuuspoliklinikalta. Kyseessä on retrospektiivinen kliininen tutkimus joka koostuu neljästä osatyöstä (I-IV).
604 IVF/ICSI syklistä valittiin jatkoviljelyyn huonolaatuiset jakaantumisvaiheen alkiot (n=1879), jotka eivät olleet siirtokelpoisia eivätkä pakastuskelpoisia tuoresiirtopäivänä. 193 syklistä 32%:ssa ainakin yksi alkio kehittyi hyvälaatuiseksi blastokystaksi ja pakastettiin. Näiden blastokystien siirroista 17.2% on tähän mennessä johtanut synnytykseen ja nämä ”ylimääräiset” synnytykset nostivat kumulatiivisen synnytysprosentin 43%:sta 47%:iin. Laskelmien mukaan 53 uutta IVF/ICSI sykliä pystyttiin välttämään käyttämällä näitä jatkoviljeltyjä alkioita, jotka muuten olisi tuhottu (I).
Tuoreiden (n=360) ja pakastettujen (n=216) päivän 4 alkioiden siirrot johtivat vähintään yhtä hyviin raskaustuloksiin verrattuna päivän 3 (n= 1371/635) ja päivän 5 (n=326/654) alkionsiirtoihin. Niiden alkioiden siirrot, jotka saavuttivat varhaisen blastokystavaiheen jo päivänä 4, johtivat korkeimpaan synnytysprosenttiin ja alhaisimpaan keskenmenoprosenttiin (47.4% ja 6.7%). IV.
Tutkiaksemme alkionviljelyn pituuden vaikutusta lapsen syntymäpainoon, vertasimme 142:sta tuore- ja 135:sta pakasteblastokystasiirrosta syntyneiden täysiaikaisten yksöslasten painoa samalla raskausviikolla syntyneisiin, samaa sukupuolta oleviin, päivän 2-3 alkioista syntyneisiin lapsiin. Tuoreista blastokystistä syntyneet lapset olivat painavampia kuin jakaantumisvaiheen alkioista syntyneet (painoero 111.8g, p=0.047). Viiden ja kuuden päivän ikäisistä alkioista syntyneistä lapsista 4.9% kasvoi 95:n persentiilin käyrän yläpuolella kun taas vain 1,4% jakaantumisvaiheen alkioista syntyneistä lapsista kasvoi käyrän yläpuolella. Kun analyysissä huomioitiin lasten sukupuolet, jäi painoero merkittäväksi vain pojilla (painoero blastokystapoikien ja päivän 2-3 alkioista syntyneiden poikien välillä 195.2g, p=0.023, tyttöjen välillä 37.2g) (II). Pakastusmenetelmä ei näyttänyt merkittävästi vaikuttavan syntymäpainoon. Sulatuksen jälkeen vitrifioiduista alkioista oli käyttökelpoisia 88.4% ja hitaasti pakastetuista 67.7% (p<0.001). Yhden synnytyksen aikaansaamiseksi piti sulattaa 7.4 vitrifioitua alkiota, kun hitaasti pakastettuja piti sulattaa 11.9 (III).
Tutkimus osoittaa että kumulatiivinen synnytysprosentti nousee ja uusia hoitoja voidaan välttää siirtämällä jatkoviljeltyjä alun perin huonolaatuisia jakaantumisvaiheen alkioita, jotka muuten olisi tuhottu. Neljän päivän ikäisten alkioiden käyttö johtaa hyviin kliinisiin raskaustuloksiin ja niiden käyttöä tulisi harkita laajemminkin. Tarvitaan kuitenkin satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus suuremmalla aineistolla tulosten varmistamiseksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu blastokystaviljelyn aiheuttavan suuren syntymäpainon lisääntymistä vastasyntyneillä. Tutkimuksessamme havaitsimme, että pitkä alkionviljely vaikuttaa johtavan suurempaan keskimääräiseen syntymäpainoon pojilla, mutta ei tytöillä. Jakaantumisvaiheen alkioiden pakastaminen vitrifioimalla näyttää johtavan korkeampaan sulatuksesta selvinneiden osuuteen kuin hitaalla pakastuksella. Vähemmän alkioita tarvitsee sulattaa yhtä synnytystä kohden vitrifikaatioryhmässä verrattuna hitaasti pakastettuihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4908]