Ironisen kerronnan keinot ja funktiot kolumneissa: Tarkastelussa Kaarina Hazardin ja Ruben Stillerin kolumnit
Kuusinen, Mari (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-08-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201608172179
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201608172179
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ironian keinoja Kaarina Hazardin ja Ruben Stillerin kolumnien kerronnassa sekä ironian saamia funktioita kolumneissa yleensä. Tutkielman aihe kumpuaa Kaarina Hazardin kolumnin Ludvig Borgan (IL 13.1.2010) aiheuttamasta mediakohusta. Tutkielmassa avataan, miten kolumni mielipidetekstinä sallii kirjoittajalleen kaunokirjallisia vapauksia, kuten ironian käyttöä, mutta miten journalistisia tekstejä määrittävät viime kädessä Journalistin ohjeet.
Tutkielma on poikkitieteellinen ja sitä ohjaa hermeneuttinen näkökulma. Ironisen tulkinnan määrittelyssä käytetään apuna Toini Rahdun (2006) luomaa ironian komponenttimääritelmää. Ironisen kerronnan keinoja tutkielmassa analysoidaan narratologian ja semiotiikan avulla ja hyödynnetään etenkin Maria Lassila-Merisalon (2009) aiempaa tutkimusta kaunokirjallisesta journalismista. Ironian saamia funktioita kolumneissa tarkastellaan Linda Hutcheonin (1995) laatiman ironian funktioiden luokituksen avulla.
Aineiston analyysi osoittaa, että Stillerin ja Hazardin kolumnit hyödyntävät runsaasti ironista kerrontaa. Ironinen kerronta kolumneissa on tyypillisesti joko röyhkeää tai naiivia tai suosii itseironiaa. Kerronnassa käytetään myös merkitseviä taukoja, ironisia metaforia sekä draamallista ironiaa.
Analyysin ja aiemman tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kolumnit toteuttavat useita ironian funktioita, kuten monimutkaistavaa, huvittavaa, suojautuvaa, hyökkäävää ja kokoavaa ironiaa. Tutkimusta voisi jatkaa haastattelemalla ironiaa suosivia kolumnisteja ja selvittämällä, pelkäävätkö he esimerkiksi julkista vihapuhetta aiempaa enemmän.
Tutkielma on poikkitieteellinen ja sitä ohjaa hermeneuttinen näkökulma. Ironisen tulkinnan määrittelyssä käytetään apuna Toini Rahdun (2006) luomaa ironian komponenttimääritelmää. Ironisen kerronnan keinoja tutkielmassa analysoidaan narratologian ja semiotiikan avulla ja hyödynnetään etenkin Maria Lassila-Merisalon (2009) aiempaa tutkimusta kaunokirjallisesta journalismista. Ironian saamia funktioita kolumneissa tarkastellaan Linda Hutcheonin (1995) laatiman ironian funktioiden luokituksen avulla.
Aineiston analyysi osoittaa, että Stillerin ja Hazardin kolumnit hyödyntävät runsaasti ironista kerrontaa. Ironinen kerronta kolumneissa on tyypillisesti joko röyhkeää tai naiivia tai suosii itseironiaa. Kerronnassa käytetään myös merkitseviä taukoja, ironisia metaforia sekä draamallista ironiaa.
Analyysin ja aiemman tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kolumnit toteuttavat useita ironian funktioita, kuten monimutkaistavaa, huvittavaa, suojautuvaa, hyökkäävää ja kokoavaa ironiaa. Tutkimusta voisi jatkaa haastattelemalla ironiaa suosivia kolumnisteja ja selvittämällä, pelkäävätkö he esimerkiksi julkista vihapuhetta aiempaa enemmän.