"Mulla on aina kamera mukana". Lukijakuvaajien kokemuksia journalistisesta sisällöntuotannosta

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani lukijakuvaajien toimintaa ja heidän yhteistyötään sanoma- ja verkkolehteä tekevien toimitusten kanssa. Lukijakuvaaja on itse muodostamani käsite. Tarkoitan sillä ihmisiä, jotka ottavat valokuvia ja tarjoavat niitä aktiivisesti paperi- ja verkkolehtien julkaistaviksi. Käsitteen alkuosa "lukija" määrittelee, että henkilö osallistuu nimenomaan lehtitoimituksen sisällöntuotantoon, ja jälkiosa "kuvaaja", että kyseessä on osallistavan journalismin moninaisista muodoista nimenomaan valokuvaus.

Tutkimusotteeni on kuvaileva ja empiirinen mutta samalla teoreettisesti orientoitunut. Haluan tuottaa uutta tietoa siitä, millaisia toimijoita lukijakuvaajat ovat: mitkä ovat heidän toimintansa motiivit, mitä hyviä ja huonoja puolia he näkevät yhteistyössään median kanssa sekä millaisia seurauksia yhteistyöstä on heille ollut? Valottamalla, miten lukijakuvaajat itse hahmottavat toimintansa mediakentällä, osallistun yleisön problematiikkaa koskevaan teoreettiseen keskusteluun. Olen tuottanut tutkimusaineistoni haastattelemalla kuutta lukijakuvaajaa Pirkanmaalta ja pääkaupunkiseudulta. Löysin haastateltavani maakuntalehti Aamulehden ja kaupunkilehti Metron avustamana. Haastatteluja erittelen laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tutkimukseni lisää ymmärrystä siitä, millainen toimintamuoto lukijakuvaajuus on ja millaisina lukijakuvaajat hahmottavat osallistavan journalismin käytännöt. Tämä voi auttaa mediataloja ideoimaan uusia tapoja innostaa lukijoitaan ja katsojiaan yhä tiiviimmin mukaan mediasisältöjen tuottamiseen ja kuluttamiseen sekä auttaa niitä kehittämään omia toimintatapojaan.

Tulosteni perusteella lukijakuvaajuus näyttäytyy aktiivisena, kokonaisvaltaisena ja palkitsevana toimintana, johon lukijakuvaajat ovat valmiita käyttämään huomattavan paljon aikaa ja vaivaa. Heille oman kuvan julkaisu sanomalehdessä on eräänlainen saavutus ja tunnustus. Journalistinen portinvartijuus, eli journalistien valta päättää, mitä julkaistaan ja mitä ei, näytetään hyväksyvän, joskin nikotellen. Samalla oman portinvartijan vallan puuttuminen vaikeuttaa lukijakuvaajien kykyä määritellä paikkaansa mediakentällä. He tähtäävät tietoisesti journalistien asettaman julkisuusmuurin läpäisemiseen ja portinvartijan portista kulkemiseen mutta samalla suorasanaisesti arvostelevat portinvartijoiden tekemiä päätöksiä. Tulkintani on, että lukijakuvaajat odottavat saavansa journalisteihin nähden nykyistä tasa-arvoisemman aseman journalistisessa sisällöntuotannossa.