Pyrrhonismi renessanssifilosofiassa ja konstruktiivinen skeptisismi 1600-luvulla. Kuusi argumenttia Richard Popkinin tulkintaa vastaan

Abstract

Vaikutteet renessanssifilosofian skeptisismiin ja 1600-luvun alun konstruktiiviseen skeptisismiin tulivat pääasiassa antiikin pyrrhonismista ja akateemisesta skeptisismistä. Tutkimuksessani tarkastelen näitä vaikutteita sekä Richard Popkinin tulkintaa skeptisismin tradition merkityksestä uuden tieteen kehityksessä renessanssiaikana ja 1600-luvun alussa.Tutkimuksessa kritisoin Popkinin väitteitä skeptisestä kriisistä ja sen vaikutuksista uuden ajan alun tieteen kehitykseen.

Antiikin pyrrhonismin tärkein teos on Sextus Empiricuksen "Pyrrhonismin pääpiirteet". Keskiajan filosofiassa skeptisismistä keskusteltiin vähemmän, mutta Sextuksen teosten kreikkalaiset käsikirjoitukset 1400-luvulla ja latinankieliset käännökset 1560-luvulla vaikuttivat renessanssifilosofiassa. Renessanssiajan skeptikkofilosofit käyttivät pyrrhonismia kritiikissään dogmatismia vastaan ja vastustivat erityisesti Aristoteleen filosofiaa. 1600-luvun alussa konstruktiivisen skeptisismin edustajat suhtautuivat jo kriittisemmin pyrrhonismiin, vaikka saivat siitä vaikutteita.

Popkinin "The History of Scepticism from Savonarola to Bayle" on merkittävä skeptisismin historiaa käsittelevä teos ja Popkin on löytänyt erityisesti renessanssifilosofiasta antiikin skeptisismin vaikutteita esim. Gianfrancesco Pico della Mirandolan, Michel de Montaignen ja Francisco Sanchesin teoksissa.1600-luvulla erityisesti Pierre Gassendi sai vaikutteita pyrrhonismista, mutta myös uuden ajan alun tieteestä. Gassendin skeptisismi oli konstruktiivista.

Popkin on osoittanut hyvin myös pyrrhonismin yhteydet fideismiin renessanssiajan uskonnollisissa kiistoissa. Sen sijaan Popkinin perustelut skeptisismin vaikutuksista tieteen kehitykseen eivät ole mielestäni riittäviä. Popkinin mukaan renessanssiajan "uudesta pyrrhonismista" seurasi skeptinen kriisi, jonka yhteyttä uuden ajan alun tieteen kehitykseen Popkin korostaa. Arvioin Popkinin väitteet skeptisestä kriisistä ja esitän kuusi argumenttia Popkinin tulkintaa vastaan.

This study is about the influence that the ancient scepticism had on Renaissance philosophy and on the constructive scepticism in the seventeenth-century philosophy. In the Hellenistic period Academic sceptics said that there is no criterion of true knowledge and Pyrrhonian sceptics recommended suspense of judgement about knowledge claims. The writings of Cicero and Diogenes Laertius and the Latin translations of Sextus Empiricus's works were the main sources of ancient scepticism in Renaissance philosophy and in early modern philosophy. The influence of ancient philosophy and scepticism is notable in the writings of Gianfrancesco Pico della Mirandola, in the "Essays" of Michel de Montaigne and in the philosophy of Pierre Gassendi.

"The History of Scepticism from Savonarola to Bayle" is Richard Popkin's great contribution to the history of philosophy.According to Popkin the influence of the new Pyrrhonism led to a sceptical crisis in the sciences in the early seventeenth century.Popkin also stresses the significance of Pyrrhonism and fideism in religious controversies in the early modern period.

Popkin claims that the sceptical crisis had a considerable impact on new science in the early seventeenth century. My objection to Popkin's theory is that the new science evolved regardless of the sceptical crisis. I will present six arguments against Popkin's interpretation of the influence of the sceptical crisis. The new science in the early modern period emerged from the new philosophy of nature, the development of mathematics and its applications, the experimental scientific methods and new astronomical discoveries. The alleged sceptical crisis did not contribute significantly to the development of the scientific knowledge.