Työelämälähtöisyys hoitotyön opettajan työssä

Abstract

Korkeakouluilta odotetaan aktiivisuutta yhteiskunnan kehittämisessä. Useiden tutkimusten mukaan korkeakouluista valmistuvien taidot eivät vastaa työelämän vaatimuksia. Opiskelijoiden työelämävalmiuksien tukeminen on nostettu kehittämiskohteeksi monien maiden kansallisessa koulutuspolitiikassa ja tutkintojen vaatimustasoja on yhtenäistetty laajasti EU:n tasolla. Hoitotyön opetusta on yhdistetty eri tavoin julkisen ja yksityisen puolen kanssa. Myös oppilaitosten välillä on tehty opetuksellista yhteistyötä. Opetuksen ja käytännöntyön yhdistäminen on tullut osaksi tätä päivää. Oppilaitokset ovat myös riippuvaisia erilaisten projektien kautta saatavasta rahoituksesta. Opetus vaatiikin tulevaisuudessa entistä tiiviimpää yhteistyötä oppilaitoksen ja käytännöntyön kehittämisen välillä. Työelämälähtöisyyttä on tutkittu kasvatustieteessä ja koulutuspolitiikan tutkimuksen puolella, mutta ei hoitotieteen opetuksessa.

Pro gradun tarkoituksena on kuvata työelämälähtöisyyttä hoitotyön opettajan työssä. Työn tavoitteena on tuottaa lisää tietoa työelämälähtöisyydestä hoitotyön opettamisessa. Hoitotyön opettajia (n=10) haastateltiin ja haastattelun pohjana käytettiin SWOT-analyysia. Aineisto litteroitiin ja käsiteltiin induktiivisen sisällön analyysin avulla. Tulosten mukaan työelämälähtöisyys toteutui oppilaitoksen ja työelämän välisenä yhteistyönä, opetuksen kehittämistyönä ja moniammatillisena yhteistyönä. Työelämälähtöisyyden koettiin rikastuttavan opetustyötä ja pitävän yllä hoitotyön opettajan ammattitaitoa. Käytettävissä olevat aika ja raha -resurssit saatiin tehokkaammin käyttöön ja opettajat saivat positiivista palautetta työstänsä työelämältä ja opiskelijoilta. Työelämälähtöisyyden haittoina ja haasteina olivat oppilaitoksen ristiriitaiset odotukset opettajan työtä kohtaan, opettajan ajankäytön hallinnan ongelmat ja opetustyön epävarmuustekijät kuten uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomat muutokset. Työelämälähtöisyyden mahdollisuuksiksi nähtiin koulutuksen kehittäminen, opettajan työn muutos ja mahdollisuudet parempiin oppimistuloksiin.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että saadut tulokset ovat monilta osin samankaltaisia aikaisempien tutkimustulosten kanssa, vaikkakin hoitotyön opetuksessa sillä on omat erityispiirteensä. Työelämälähtöisyys on osa hoitotyön opettajan työn muutosta ja työelämälähtöisyys auttaa opettajaa pysymään ajan tasalla ja oppimaan uutta. Opettajat olivat huolissaan opiskelijoiden ohjauksesta harjoittelujakson aikana ja työnjaon työelämän tutorin ja opettajan välillä koettiin olevan epäselvä. Työelämälähtöisyys nähtiin opetustyön rikkautena ja se auttoi opettajaa saamaan opiskelijat innostumaan opetustyöstä. Työelämälähtöisyys toi tutkimustiedon luontevaksi osaksi hyvää hoitoa näyttöön perustuvan hoitotyön kautta. Oppilaitosten odotukset opettajan työtä kohtaan koettiin osin ristiriitaisina ja tämän vuoksi olisikin hyvä, että oppilaitosten johto olisi tiiviimmin mukana kehittämässä opetuksen työelämälähtöisyyttä.