Psyykkinen oireilu ja sosiaalinen pääoma sen taustalla – tarkastelussa suomalaiset 18–65-vuotiaat työvoimaan kuuluvat henkilöt ja opiskelijat

Abstract

Tutkielma käsittelee suomalaisten 18–65-vuotiaan työvoiman ja opiskelijoiden psyykkistä oireilua ja sitä selittäviä tekijöitä. Psyykkisen oireilun määrä on herättänyt huolta, koska stressin ja uniongelmien määrä sekä naisten masennus ovat yleistyneet 1979–2002 välisenä aikana, vaikka useilla hyvinvoinnin mittareilla Suomi on yksi maailman hyvinvoivimmista valtioista. Psyykkisen oireilun taustalla saattaa olla vaativa työelämä, arvojen muutokset ja sosiaalisen rakenteiden murtuminen, jota kutsutaan myös yhteisöllisyyden rappeutumisella. Työelämässä painotetaan entistä enemmän tehokkuutta ja kilpailua, ja yhteiskunnassa yksilöllisyyttä korostavat ihanteet on korvannut kollektiiviset arvot. Sosiaalisten rakenteiden murros kuvaa sukulaisuuteen ja perheisiin liittyvien traditioiden katoamista sekä liikkuvuuden ja sosiaalisten suhteiden vapaavalintaisuuden lisääntymistä. Mielenterveysongelmien kasvu ja yhteisöllisyyden rappeutuminen ovat kuitenkin kiisteltyjä aiheita. Tutkimukset ovat silti osoittaneet vahvasti, että sosiaalisella hyvinvoinnilla on merkittävä vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Sosiaalisesta kanssakäymisestä saatavia hyötyjä, kutsutaan usein sosiaaliseksi pääomaksi.

Tutkimuksessa kartoitetaan 18–65-vuotiaiden (N=2630) subjektiivisia kokemuksia psyykkisestä oireilusta ja miten sosioekonomiset, yksilölliset ja sosiaalisen pääoman tekijät selittävät psyykkistä oireilua koko tutkimusjoukossa sekä hyvin ja huonosti toimeentulevien ryhmissä. Analyyseissä testataan oletusta, että sosiaalisen pääoman merkitys psyykkiselle hyvinvoinnille kasvaa, kun taloudelliset tarpeet täyttyvät. Sosiaalinen pääoma määritellään lähisuhteissa ja paikallisympäristössä tapahtuvaksi toiminnaksi, ja psyykkinen oireilu stressin, uniongelmien ja kielteisten tunteiden kautta. Aineistona käytetään STAKESin (nykyään THL) Suomalaisten Hyvinvointi ja Palvelut (HYPA) -aineistoa 2009. Analyysimenetelminä käytän ristiintaulukointia, T-testiä ja Poissonin regressioanalyysiä.

Tulosten perusteella lievä psyykkinen oireilu on yleistä joka toiselle työikäiselle suomalaiselle ja oireista useimmin koetaan stressiä. Psyykkisen oireilua selittävät tutkimusjoukossa vahvimmin kokemus toimeentulon riittävyydestä, yksinäisyys sekä itsetyytyväisyys. Myös korkeakoulutuksella on yhteys yleisempään psyykkiseen oireiluun. Vastoin odotuksia ystävien tapaaminen ja osallistuminen järjestötoimintaan eivät olleet yhteydessä henkiseen hyvinvointiin. Hyvin toimeentulevaksi kokevilla psyykkistä oireilua selittää sosiaalisesta pääomasta yksinäisyys ja huonosti toimeentulevaksi kokevilla tyytyväisyys ihmissuhteiden laatuun. Ryhmät poikkeavat selitystekijöissä merkittävästi toisistaan, mikä osoittaa psyykkisen oireilun altistavien tekijöiden vaihtelevan subjektiivisen toimeentulokokemuksen mukaan.

Sosiaalisella pääomalla osoittautui olevan vahva yhteys psyykkiseen oireiluun taloudellisten tekijöiden rinnalla. Etenkin yksinäisyyden kokemukset hyvin toimeentulevilla altistavat hyvin voimakkaasti psyykkiselle oireilulle, minkä perusteella sen esiintyvyyteen, syntymekanismeihin ja käyttöön osana sosiaalisesta pääomaa olisi hyvä kiinnittää tulevaisuudessa huomiota. Samoin lievään psyykkiseen oireilun kehitystä tulee seurata, vaikka huoli psyykkisen oireilun dramaattisesta kasvusta ei ole perusteltua tutkimuksen perusteella.

ABSTRACT Psychological distress and social capital among the Finnish labour force and students aged 18–65

This thesis focuses on psychological distress and social capital among the Finnish labour force and students. During the past decades, considerable changes in the Finnish working life, social structures and values have aroused concern over increased psychological distress and loss of community spirit. Feelings of being in a hurry and under pressure are reported more commonly at work than before. Traditional social communication and networks are looking for a new shape in modern society – for example, Finns visit each other less frequently than before, but at the same time new technology has become more common in everyday social communication. In addition, emphasizing individual values instead of communal values is more common. Overall, the sources of human well-being have changed radically. Previously researchers have primarily stressed the association between socioeconomic status and mental well-being and placed less emphasis on social determinants in spite of the fact that high social activity and large networks have had a strong positive impact on mental health in several studies. The concept of social capital is often used to measure the benefits of social life. According to theories suggested in previous research, the significance of social capital to psychological well-being increases when economic inequality in society is low.

In this thesis, social capital is delineated by a local and horizontal perspective and measured by self-rated loneliness, satisfaction in relationship, visits to friends and organizational participation. Measures of psychological distress include self-reported stress, insomnia and negative thoughts. The prevalence of psychological distress among the labour force and students (N=2630) is first investigated. In the primary analyses, factors of socioeconomic status, individual characteristics and social capital that associate most with psychological distress are examined. The analyses are conducted, firstly, on all respondents in the data and secondly, on two groups of respondents based on their financial difficulties. The data used in the analysis is the panel survey Welfare and Services in Finland 2009 carried out by National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES). Generalized Linear Model with Poisson distribution is used in main analyses.

Results suggest that slight psychological distress is common among the labour force and students aged 18–65 and it is associated most significantly with self-esteem, loneliness and financial difficulties. Moreover, high education has a link to higher distress. Unexpectedly, organizational participation and visiting friends stood out as weak measures associated with distress. Experience of financial difficulties influence the predictors of mental well-being, as loneliness appears to particularly affect the psychological distress of respondents who do not have financial difficulties.

Social capital has a remarkable relation with mental well-being together with sufficient subsistence and self-esteem, but not with the traditional measures. Loneliness, in particular, should be given more attention as a measure of social well-being and social capital among people whose financial situation is good. Overall, the results of the study suggest that concern over increased psychological distress is unfounded.