Tilanteen vaikutus 14-vuotiaiden puheen akustisiin ja perkeptuaalisiin piirteisiin
Härkönen, Risto (2016)
2016
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201607042066
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201607042066
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 14-vuotiaiden puheäänen akustisia ja perkeptuaalisia piirteitä kahdessa eri tilanteessa. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa kertoi sarjakuvien tapahtumia läheiselle samanikäiselle ystävälleen ja aikuiselle miehelle, jota he eivät tunteneet muista yhteyksistä. Ääninäytteistä analysoitiin puhenopeus, artikulaationopeus, tauot, perustaajuus (F0), äänenpainetaso (SPL), täytesanat, korjaukset, narina, alfa-ratio ja lausumanloppuiset intonaation nousut. Viisi vokologian koulutusta saanutta kuuntelijaa arvioi näytteistä seuraavat puhetekniset muuttujat: voimakkuuden vaihtelu, korkeuden vaihtelu, tiiviys, narina ja artikulaation selvyys, ja seuraavat vaikutelmamuuttujat: varautuneisuus, vivahteikkuus, uttavallisuus, muodollisuus, lämpö ja kielen vapaamuotoisuus. Kuuntelijoiden arvioiden yhtenevyys oli hyvä (Cronbachin alfa vaihteli välillä 0,76–0,86 eri piirteiden osalta).
Äänenpainetaso oli tilanteita selvimmin erotellut akustinen piirre. Koehenkilöiden SPL ja SPL:n vaihtelulaajuus olivat suuremmat, kun he puhuivat kaverilleen. Kuuntelijat pystyivät tunnistamaan tyttöjen puhetilanteen 100-prosenttisesti ja poikien puhetilanteen 75-prosenttisesti. Kuuntelijoiden arvioiden mukaan kaverille kohdistetuissa näytteissä oli enemmän voimakkuuden ja korkeuden vaihtelua, ja ne olivat vapautuneempia, tuttavallisempia ja lämpimämpiä kuin aikuiselle kohdistetut näytteet. Mitä suurempi näytteiden F0-keskihajonta oli, sitä vapautuneemmiksi ja vivahteikkaammiksi ne arvioitiin, ja mitä suurempi oli puhenopeus, sitä vivahteikkaammiksi ja epämuodollisemmiksi ne arvioitiin.
Näytteistä mitattiin huomattavan paljon (14–43 % äänessäoloajasta) narinaa. Narinaa esiintyi kahta tyyppiä: kaksipulssista ääntä ja prototyyppistä narinaa. Kaikilla koehenkilöillä havaittiin lausumanloppuisia intonaation nousuja. Useimmissa tapauksissa nousuilla ilmaistiin jatkuvuutta.
Kuuntelijat havaitsivat tilanteittaisen eron äänenkorkeuden vaihtelussa, mutta vastaavaa eroa ei löytynyt akustisissa mittauksissa. Tämä seikka vaatisi lisätutkimuksia, kuten myös narinan ja lausumanloppuisten intonaation nousujen yleisyyden selvittäminen.
Äänenpainetaso oli tilanteita selvimmin erotellut akustinen piirre. Koehenkilöiden SPL ja SPL:n vaihtelulaajuus olivat suuremmat, kun he puhuivat kaverilleen. Kuuntelijat pystyivät tunnistamaan tyttöjen puhetilanteen 100-prosenttisesti ja poikien puhetilanteen 75-prosenttisesti. Kuuntelijoiden arvioiden mukaan kaverille kohdistetuissa näytteissä oli enemmän voimakkuuden ja korkeuden vaihtelua, ja ne olivat vapautuneempia, tuttavallisempia ja lämpimämpiä kuin aikuiselle kohdistetut näytteet. Mitä suurempi näytteiden F0-keskihajonta oli, sitä vapautuneemmiksi ja vivahteikkaammiksi ne arvioitiin, ja mitä suurempi oli puhenopeus, sitä vivahteikkaammiksi ja epämuodollisemmiksi ne arvioitiin.
Näytteistä mitattiin huomattavan paljon (14–43 % äänessäoloajasta) narinaa. Narinaa esiintyi kahta tyyppiä: kaksipulssista ääntä ja prototyyppistä narinaa. Kaikilla koehenkilöillä havaittiin lausumanloppuisia intonaation nousuja. Useimmissa tapauksissa nousuilla ilmaistiin jatkuvuutta.
Kuuntelijat havaitsivat tilanteittaisen eron äänenkorkeuden vaihtelussa, mutta vastaavaa eroa ei löytynyt akustisissa mittauksissa. Tämä seikka vaatisi lisätutkimuksia, kuten myös narinan ja lausumanloppuisten intonaation nousujen yleisyyden selvittäminen.