Hyvä huutoääni - Eliittiäänenkäyttäjien huutostrategiat ja niiden perkeptuaalinen arviointi
Hösli, Bianca (2016)
2016
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201607042063
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201607042063
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hyvän huutoäänen piirteet tutkimalla eliittiäänenkäyttäjien huutoäänen akustisia piirteitä sekä äänihuulivärähtelyn laatua. Lisäksi pyrittiin selvittämään, miten instrumentaaliset mittaustulokset korreloivat perkeptuaalisesti hyväksi arvioidun huutoäänen kanssa.
Koehenkilöinä oli viisi miestä ja viisi naista, jotka olivat kaikki eliittiäänenkäyttäjiä eli koulutukseltaan joko näyttelijöitä tai laulajia. Koehenkilöiltä mitattiin matalin mahdollinen ääni sekä puheäänenkuvaajaa varten hiljainen, normaali, voimistettu ja huutoääni [pa:]-äännettä käyttäen. Perkeptuaalista arviointia varten äänitettiin erillinen huudon luentanäyte, joka oli katkelma Shakespearen Kuningas Lear -näytelmästä. Näytteistä mitattiin EGG-signaali ja tehtiin akustiset analyysit (F0, SPL, alfa-ratio) sekä LTAS-spektrit. Hyvän huutoäänen perkeptuaalisten piirteiden selvittämiseksi järjestettiin kuuntelukoe 11 hengen asiantuntijaraadille. Kuuntelijat arvioivat äänestä 12 piirrettä, joissa arvioitiin yleistä äänivaikutelmaa, äänihuulitason toimintaa sekä tarkoituksenmukaista äänenkäyttöä. Arvioista laskettiin keskiarvot ja näytteet laitettiin paremmuusjärjestykseen kokonaislaatupisteiden perusteella. Pisteiden perusteella tutkittiin instrumentaalisten tutkimustulosten korrelointia kuuntelija-arvioiden kanssa.
Miesäänten spektrimuodoilla oli yhtä näytettä lukuun ottamatta havaittavissa yhtenäinen trendi, jossa esiintyi formanttien yhteensulautumista 2-3,5 kHz:n alueella ja tämän jälkeen voimakas pudotus. Kyseinen ilmiö näkyi erityisen selvästi parhaimmassa miesääninäytteessä. Naisten parhaimpien näytteiden spektreissä esiintyi formanttien voimistumista noin 2,8 kHz:ssä ja 4 kHz:ssä (laulajan- ja puhujanformantit). F0-keskiarvo korreloi molemmilla sukupuolilla alfa-ration kanssa (p < 0,01) eli äänenkorkeuden noustessa spektrin kaltevuus väheni. Alfa-ratio vaikutti pelkästään naisäänten perkeptuaalisiin arvioihin. Korkeammat kuin -2,5 dB olevat alfa-ratiot luokiteltiin liian kirkkaiksi ja korkeiksi, ja niiden tiiviys-, metallisuus- sekä työläysvaikutelmat lisääntyivät, mikä heikensi kokonaislaatupisteitä.
CQ:lla oli yhteys molemmilla sukupuolilla hyvän huutoäänen muodostumiseen. Raja-arvona oli 60 %, jonka ylittyessä mm. äänenkorkeus-, tiiviys- ja työläysvaikutelmat lisääntyivät, mikä heikensi kokonaislaatupisteitä. Naisäänten perustaajuus oli myös yhteydessä pidentyneeseen äänihuulten kontaktiaikaan: huudossa F0 korreloi naisilla positiivisesti CQ:n kanssa (p < 0,05), mikä vahvisti aiempia tutkimustuloksia.
SPL ei korreloinut minkään toisen akustisen piirteen kanssa, mikä voi viitata siihen, että äänen voimistamisessa on käytetty muita strategioita kuin äänenpainetason nostamista: mahdollisesti äänenkorkeuden nostoa tai formanttituunausta. Perkeptuaalisista arvioista SPL oli yhteydessä molemmilla sukupuolilla perturbaatioihin ja lisäksi miehillä hälypitoisuuteen. Kuuntelija-arvioissa hälypitoisuutta ja perturbaatioita ei aina koettu äänenlaatua huonontavina seikkoina, vaan myös draamallisina tehokeinoina. Naisilla SPL ja F0-keskiarvo korreloivat positiivisesti perkeptuaalisen kuuluvuuden kanssa, miehillä SPL ei korreloinut lainkaan kuuluvuuden kanssa. Kuuluvuuden merkitys hyvän huutoäänen muodostumiseen jäi tässä tutkimuksessa kyseenalaiseksi heikon inter-rater-reliabiliteetin takia.
Molemmilla sukupuolilla hyvän huutoäänen tärkeimpiä perkeptuaalisia piirteitä olivat riittävän tumma äänenväri, äänen sijoitus, joka ei ole liian etinen sekä riittävän matala äänenkorkeus. Nämä vaikuttivat useisiin muihin äänenpiirteisiin. Akustisten ja perkeptuaalisten korrelaatioiden perusteella voidaan päätellä, että erityisesti CQ on yhteydessä hyvän huutoäänen muodostumiseen. Myös LTAS-spektrien perusteella oli havaittavissa tietynlaista suuntausta, mutta tämän tutkimuksen perusteella ei voida vielä tehdä lopullisia päätelmiä.
Koska huutoääntä tarvitaan useissa ammateissa, eikä aihetta ole tutkittu paljon huutoäänen estetiikan kannalta, aiheesta olisi hyvä tehdä lisää tutkimuksia huutoäänen koulutuksen kehittämiseksi. Potentiaalisia jatkotutkimusaiheita ovat virtauksen ja subglottaalisen paineen vaikutus hyvään huutoääneen, äänenkorkeuden nostaminen voimistusstrategiana sekä ääniväylän erilaiset asetukset huudossa ja niiden viestinnälliset merkitykset.
Koehenkilöinä oli viisi miestä ja viisi naista, jotka olivat kaikki eliittiäänenkäyttäjiä eli koulutukseltaan joko näyttelijöitä tai laulajia. Koehenkilöiltä mitattiin matalin mahdollinen ääni sekä puheäänenkuvaajaa varten hiljainen, normaali, voimistettu ja huutoääni [pa:]-äännettä käyttäen. Perkeptuaalista arviointia varten äänitettiin erillinen huudon luentanäyte, joka oli katkelma Shakespearen Kuningas Lear -näytelmästä. Näytteistä mitattiin EGG-signaali ja tehtiin akustiset analyysit (F0, SPL, alfa-ratio) sekä LTAS-spektrit. Hyvän huutoäänen perkeptuaalisten piirteiden selvittämiseksi järjestettiin kuuntelukoe 11 hengen asiantuntijaraadille. Kuuntelijat arvioivat äänestä 12 piirrettä, joissa arvioitiin yleistä äänivaikutelmaa, äänihuulitason toimintaa sekä tarkoituksenmukaista äänenkäyttöä. Arvioista laskettiin keskiarvot ja näytteet laitettiin paremmuusjärjestykseen kokonaislaatupisteiden perusteella. Pisteiden perusteella tutkittiin instrumentaalisten tutkimustulosten korrelointia kuuntelija-arvioiden kanssa.
Miesäänten spektrimuodoilla oli yhtä näytettä lukuun ottamatta havaittavissa yhtenäinen trendi, jossa esiintyi formanttien yhteensulautumista 2-3,5 kHz:n alueella ja tämän jälkeen voimakas pudotus. Kyseinen ilmiö näkyi erityisen selvästi parhaimmassa miesääninäytteessä. Naisten parhaimpien näytteiden spektreissä esiintyi formanttien voimistumista noin 2,8 kHz:ssä ja 4 kHz:ssä (laulajan- ja puhujanformantit). F0-keskiarvo korreloi molemmilla sukupuolilla alfa-ration kanssa (p < 0,01) eli äänenkorkeuden noustessa spektrin kaltevuus väheni. Alfa-ratio vaikutti pelkästään naisäänten perkeptuaalisiin arvioihin. Korkeammat kuin -2,5 dB olevat alfa-ratiot luokiteltiin liian kirkkaiksi ja korkeiksi, ja niiden tiiviys-, metallisuus- sekä työläysvaikutelmat lisääntyivät, mikä heikensi kokonaislaatupisteitä.
CQ:lla oli yhteys molemmilla sukupuolilla hyvän huutoäänen muodostumiseen. Raja-arvona oli 60 %, jonka ylittyessä mm. äänenkorkeus-, tiiviys- ja työläysvaikutelmat lisääntyivät, mikä heikensi kokonaislaatupisteitä. Naisäänten perustaajuus oli myös yhteydessä pidentyneeseen äänihuulten kontaktiaikaan: huudossa F0 korreloi naisilla positiivisesti CQ:n kanssa (p < 0,05), mikä vahvisti aiempia tutkimustuloksia.
SPL ei korreloinut minkään toisen akustisen piirteen kanssa, mikä voi viitata siihen, että äänen voimistamisessa on käytetty muita strategioita kuin äänenpainetason nostamista: mahdollisesti äänenkorkeuden nostoa tai formanttituunausta. Perkeptuaalisista arvioista SPL oli yhteydessä molemmilla sukupuolilla perturbaatioihin ja lisäksi miehillä hälypitoisuuteen. Kuuntelija-arvioissa hälypitoisuutta ja perturbaatioita ei aina koettu äänenlaatua huonontavina seikkoina, vaan myös draamallisina tehokeinoina. Naisilla SPL ja F0-keskiarvo korreloivat positiivisesti perkeptuaalisen kuuluvuuden kanssa, miehillä SPL ei korreloinut lainkaan kuuluvuuden kanssa. Kuuluvuuden merkitys hyvän huutoäänen muodostumiseen jäi tässä tutkimuksessa kyseenalaiseksi heikon inter-rater-reliabiliteetin takia.
Molemmilla sukupuolilla hyvän huutoäänen tärkeimpiä perkeptuaalisia piirteitä olivat riittävän tumma äänenväri, äänen sijoitus, joka ei ole liian etinen sekä riittävän matala äänenkorkeus. Nämä vaikuttivat useisiin muihin äänenpiirteisiin. Akustisten ja perkeptuaalisten korrelaatioiden perusteella voidaan päätellä, että erityisesti CQ on yhteydessä hyvän huutoäänen muodostumiseen. Myös LTAS-spektrien perusteella oli havaittavissa tietynlaista suuntausta, mutta tämän tutkimuksen perusteella ei voida vielä tehdä lopullisia päätelmiä.
Koska huutoääntä tarvitaan useissa ammateissa, eikä aihetta ole tutkittu paljon huutoäänen estetiikan kannalta, aiheesta olisi hyvä tehdä lisää tutkimuksia huutoäänen koulutuksen kehittämiseksi. Potentiaalisia jatkotutkimusaiheita ovat virtauksen ja subglottaalisen paineen vaikutus hyvään huutoääneen, äänenkorkeuden nostaminen voimistusstrategiana sekä ääniväylän erilaiset asetukset huudossa ja niiden viestinnälliset merkitykset.