Kiintymystilanteet autobiografisessa muistissa
Kaarlela, Miia (2016)
Kaarlela, Miia
2016
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606292051
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606292051
Tiivistelmä
Autobiografinen muisti tallentaa elämäntapahtumia. Se on tärkeä osa ihmisen minäkuvaa ja persoonallisuutta. Hyvin pienet lapset eivät vielä pysty tallentamaan autobiografisia muistoja ja aikuiset eivät muista ensimmäisten elinvuosiensa tapahtumia. Ajanjaksoa noin kolme ja puolivuotiaaksi asti kutsutaan lapsuuden amnesiaksi. Kielen ja minäkuvan kehittyessä lapset alkavat vanhempiensa tuella luoda autobiografista muistia ja narratiivista identiteettiä, jonka muokkaaminen jatkuu loppuelämän ajan.
Kiintymyssuhde on biologiaan perustuva tunnepohjainen side hoitajan ja lapsen välillä. Se näkyy käytösmallina, jonka tarkoitus on edistää läheisyyttä lapsen ja hänen hoitajansa eli kiintymyshahmon välillä erityisesti tilanteissa, joihin liittyy ero tai pelkoa. Näistä tilanteista käytetään tässä tutkimuksessa nimitystä kiintymystilanne. Kiintymyshahmon saatavilla olosta, responsiivisuudesta ja sensitiivisyydestä riippuu, onko kiintymyssuhde laadullisesti turvallinen vai turvaton. Kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta ihmisellä on autobiografinen muisti siksi, että se auttaa eloonjäämisessä, kun lapset voivat jakaa kokemuksiaan hoitajiensa kanssa. Kiintymyssuhteen tiedetään vaikuttavan autobiografiseen muistiin. Erityisen paljon on näyttöä kiintymyssuhteen laadun vaikutuksesta negatiivisten tapahtumien muistamiseen.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten kiintymystilanteet näkyvät autobiografisen muistin sisällöissä. Tampereen yliopiston 116 tutkinto- ja avoimen yliopiston opiskelijaa vastasi kyselyyn elämänsä tärkeimmistä muistoista ja varhaisimmasta muistosta. Tutkimuksessa tehtiin luokittelu kiintymystilannemuistoista. Luokkia olivat turvatilanne, hylkäämistilanne ja läheisyystilanne vanhemman tai muun erityisen tärkeän aikuisen kiintymyshahmon kanssa tai oman ikäisen kiintymyshahmon kanssa ja kiintymys omaan lapseen. Tutkimuksessa haluttiin vastata siihen, esiintyykö kiintymystilannemuistoja autobiografisessa muistissa ja varhaisimmissa muistoissa. Lisäksi tutkittiin, selittävätkö sukupuoli, ikä, omien lasten saaminen ja autobiografisen muistin kokonaisvalenssi kiintymystilannemuistojen esiintymistä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaikista tutkittavien elämänmuistoista noin 40 % ja varhaisimmista muistoista noin 30 % oli kiintymystilannemuistoja. Sukupuoli ja autobiografisen muistin valenssi selittivät kiintymystilannemuistojen määrää. Naiset kertoivat enemmän kiintymystilannemuistoja kuin miehet. Mitä enemmän vastaajalla oli muistoja negatiivisista tapahtumista, sitä enemmän hänellä oli niitä myös kiintymystilanteista. Valenssi oli yhteydessä myös muistojen luokkiin. Mitä negatiivisempi oli ihmisen autobiografinen muisti, sitä enemmän hän muisti kiintymystilanteita primaarista kiintymyssuhteestaan eli suhteesta vanhempansa tai muun erityisen tärkeän aikuisen kiintymyshahmon kanssa. Iän ja omien lasten saamisen yhteydestä kiintymystilannemuistoihin ei saatu tässä tutkimuksessa riittävää näyttöä.
Tutkimus avasi uuden näkökulman autobiografisen muistin sisältöihin ja kiintymyssuhteen merkitykseen ihmisen muistissa, minäkuvassa ja narratiivisessa identiteetissä. Tietoa voi soveltaa asiakas-, hoito- ja terapiatyössä, jossa käsitellään muistoja ja läheisiä ihmissuhteita. Jatkossa olisi tärkeä saada lisätietoa muun muassa siitä, miten turvallinen ja turvaton kiintymys vaikuttavat muistoihin kiintymystilanteista ja mikä on kiintymystilannemuistojen yhteys hyvinvointiin.
Kiintymyssuhde on biologiaan perustuva tunnepohjainen side hoitajan ja lapsen välillä. Se näkyy käytösmallina, jonka tarkoitus on edistää läheisyyttä lapsen ja hänen hoitajansa eli kiintymyshahmon välillä erityisesti tilanteissa, joihin liittyy ero tai pelkoa. Näistä tilanteista käytetään tässä tutkimuksessa nimitystä kiintymystilanne. Kiintymyshahmon saatavilla olosta, responsiivisuudesta ja sensitiivisyydestä riippuu, onko kiintymyssuhde laadullisesti turvallinen vai turvaton. Kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta ihmisellä on autobiografinen muisti siksi, että se auttaa eloonjäämisessä, kun lapset voivat jakaa kokemuksiaan hoitajiensa kanssa. Kiintymyssuhteen tiedetään vaikuttavan autobiografiseen muistiin. Erityisen paljon on näyttöä kiintymyssuhteen laadun vaikutuksesta negatiivisten tapahtumien muistamiseen.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten kiintymystilanteet näkyvät autobiografisen muistin sisällöissä. Tampereen yliopiston 116 tutkinto- ja avoimen yliopiston opiskelijaa vastasi kyselyyn elämänsä tärkeimmistä muistoista ja varhaisimmasta muistosta. Tutkimuksessa tehtiin luokittelu kiintymystilannemuistoista. Luokkia olivat turvatilanne, hylkäämistilanne ja läheisyystilanne vanhemman tai muun erityisen tärkeän aikuisen kiintymyshahmon kanssa tai oman ikäisen kiintymyshahmon kanssa ja kiintymys omaan lapseen. Tutkimuksessa haluttiin vastata siihen, esiintyykö kiintymystilannemuistoja autobiografisessa muistissa ja varhaisimmissa muistoissa. Lisäksi tutkittiin, selittävätkö sukupuoli, ikä, omien lasten saaminen ja autobiografisen muistin kokonaisvalenssi kiintymystilannemuistojen esiintymistä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaikista tutkittavien elämänmuistoista noin 40 % ja varhaisimmista muistoista noin 30 % oli kiintymystilannemuistoja. Sukupuoli ja autobiografisen muistin valenssi selittivät kiintymystilannemuistojen määrää. Naiset kertoivat enemmän kiintymystilannemuistoja kuin miehet. Mitä enemmän vastaajalla oli muistoja negatiivisista tapahtumista, sitä enemmän hänellä oli niitä myös kiintymystilanteista. Valenssi oli yhteydessä myös muistojen luokkiin. Mitä negatiivisempi oli ihmisen autobiografinen muisti, sitä enemmän hän muisti kiintymystilanteita primaarista kiintymyssuhteestaan eli suhteesta vanhempansa tai muun erityisen tärkeän aikuisen kiintymyshahmon kanssa. Iän ja omien lasten saamisen yhteydestä kiintymystilannemuistoihin ei saatu tässä tutkimuksessa riittävää näyttöä.
Tutkimus avasi uuden näkökulman autobiografisen muistin sisältöihin ja kiintymyssuhteen merkitykseen ihmisen muistissa, minäkuvassa ja narratiivisessa identiteetissä. Tietoa voi soveltaa asiakas-, hoito- ja terapiatyössä, jossa käsitellään muistoja ja läheisiä ihmissuhteita. Jatkossa olisi tärkeä saada lisätietoa muun muassa siitä, miten turvallinen ja turvaton kiintymys vaikuttavat muistoihin kiintymystilanteista ja mikä on kiintymystilannemuistojen yhteys hyvinvointiin.