Olipa kerran HOJKS. Opettajien kokemuksia erityisluokilta yleisopetukseen siirtyneiden oppilaiden opettamisessa
Tuulensuu, Katri (2016)
2016
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606282038
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606282038
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aineenopettajien kokemuksia erityisluokilta tulleiden oppilaiden opettamisessa yleisopetuksen ryhmissä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenologista menetelmää. Tutkimus toteutettiin kyselyn avulla, joka muodostui avovastauksista. Tutkimukseen osallistui erään kunnan yhtenäiskoulun kaksitoista aineenopettajaa.
Tutkimuksesta tuli esiin, että opettajat kokivat työnsä kuormittavaksi liian vähäisten resurssien saannin takia. Opettajat kokivat, että erityisopettajan apua oli liian vähän saatavilla. Erilaiset oppijat koettiin työläinä monien haasteiden takia, kuten haastavan käyttäytymisen ja keskittymisongelmien takia. Myös oppimisen ongelmien kirjo toi huomattavasti lisätyötä opettajien työpäiviin eriyttämistehtävien suunnitellussa. Jatkuvan kiireen ja alati muuttuvien opettamistapojen lisääntyminen koettiin lisäävän työn kuormittavuutta. Oman jaksamisen takia opettamisen tason laskeminen keskiverto-oppilaan tasolle nähtiin välttämättömänä toimenpiteenä. Tästä seurauksena oli huoli etevien oppilaiden koulumenestyksestä. Inkluusio koettiin lähinnä säästötoimenpiteeksi kunnan taholta. Kouluun kaivattiin vanhamuotoista erityisluokkaopetusta.
Tutkimuksesta tuli esiin myös hyviä kokemuksia. Hyvät kokemukset liittyivät pääsääntöisesti oppilaan onnistuneisiin oppimiskokemuksiin. Opettamistyö koettiin palkitsevaksi, kun oppilas oppii ja on iloinen oppimisestaan.
Avainsanat: kokemuksen tutkimus, inkluusio, pedagoginen rakkaus, työn kuormittavuus
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenologista menetelmää. Tutkimus toteutettiin kyselyn avulla, joka muodostui avovastauksista. Tutkimukseen osallistui erään kunnan yhtenäiskoulun kaksitoista aineenopettajaa.
Tutkimuksesta tuli esiin, että opettajat kokivat työnsä kuormittavaksi liian vähäisten resurssien saannin takia. Opettajat kokivat, että erityisopettajan apua oli liian vähän saatavilla. Erilaiset oppijat koettiin työläinä monien haasteiden takia, kuten haastavan käyttäytymisen ja keskittymisongelmien takia. Myös oppimisen ongelmien kirjo toi huomattavasti lisätyötä opettajien työpäiviin eriyttämistehtävien suunnitellussa. Jatkuvan kiireen ja alati muuttuvien opettamistapojen lisääntyminen koettiin lisäävän työn kuormittavuutta. Oman jaksamisen takia opettamisen tason laskeminen keskiverto-oppilaan tasolle nähtiin välttämättömänä toimenpiteenä. Tästä seurauksena oli huoli etevien oppilaiden koulumenestyksestä. Inkluusio koettiin lähinnä säästötoimenpiteeksi kunnan taholta. Kouluun kaivattiin vanhamuotoista erityisluokkaopetusta.
Tutkimuksesta tuli esiin myös hyviä kokemuksia. Hyvät kokemukset liittyivät pääsääntöisesti oppilaan onnistuneisiin oppimiskokemuksiin. Opettamistyö koettiin palkitsevaksi, kun oppilas oppii ja on iloinen oppimisestaan.
Avainsanat: kokemuksen tutkimus, inkluusio, pedagoginen rakkaus, työn kuormittavuus