Virka-apu hallinnollisena työvälineenä - erityisesti poliisin antama virka-apu
Mäkelä, Karoliina (2016)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Mäkelä, Karoliina
2016
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606272030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606272030
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan virka-apua hallinnollisena työvälineenä keskittyen poliisin antamaan virka-apuun. Selvitystyössä edetään yleisestä erityiseen luomalla ensin pääpiirteinen kuva virka-aputoiminnasta hallintoviranomaisten välillä ja syventymällä sitten poliisin antamaan virka-apuun. Tavoitteena on selvittää virka-apukäsitteen merkityssisältöä ja hahmottaa virka-avun käyttämisen mahdollisuuksia ja rajoja erityisesti silloin, kun virka-apua antavana viranomaisena on poliisi. Virka-avulla tarkoitetaan tilannetta, jossa virka-apua antava viranomainen käyttää toimivaltaansa toisen viranomaisen tehtäväpiirissä, jotta virka-apua saava viranomainen voisi suorittaa tehtävänsä. Hallintoviranomaisten välisen virka-avun antajana on useimmiten poliisi, koska poliisilla on sellaiset toimivaltuudet puuttua yksityisten vapauspiiriin ja tarvittaessa käyttää voimakeinoja tehtävien suorittamiseksi, joita muilla viranomaisilla ei yleensä ole. Poliisin antamalla virka-avulla voidaan lisäksi tarkoittaa poliisin harkintansa mukaan yksityisille antamaa virka-apua näiden laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi.
Virka-avun antaminen ja saaminen perustuvat erityissäännöksiin. Poliisin antaman virka-avun lähtökohtana on poliisilain 9:1 §, mutta se ei itsessään oikeuta virka-avun antamiseen tai saamiseen, vaan vaatii aina tuekseen erityislainsäädännöstä säännöksen, joka oikeuttaa virka-avun saamiseen poliisilta. Erityisesti poliisin virka-apuun liittyy usein virka-avun pyytäjän ja antajan lisäksi kolmaskin osapuoli, jonka oikeuksiin tai velvollisuuksiin virka-aputoimilla hyvin konkreettisestikin puututaan. Tästä syystä on ollut tarpeellista sisällyttää tutkielmaan myös oikeusturvakeinoja koskeva luku.
Tutkimuksen pääasiallinen tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen, mutta siinä on piirteitä myös oikeushistoriallisesta tutkimusotteesta tutkittaessa virka-apukäsitteen kehittymistä ja sen vaikutusta nykyiseen oikeustilaan. Tutkielman aihepiiriä tarkastellaan myös kriittisesti niin sääntelyn kuin virka-apujärjestelmänkin osalta. Virka-apua koskevat säännökset muodostavat laajan ja hankalasti lähestyttävän kokonaisuuden, jonka selkiyttämiseksi olisi tarpeen tehdä virka-apusäännösten järjestelmällinen tarkastaminen ja kehitystarpeiden kartoittaminen.
Virka-avun antaminen ja saaminen perustuvat erityissäännöksiin. Poliisin antaman virka-avun lähtökohtana on poliisilain 9:1 §, mutta se ei itsessään oikeuta virka-avun antamiseen tai saamiseen, vaan vaatii aina tuekseen erityislainsäädännöstä säännöksen, joka oikeuttaa virka-avun saamiseen poliisilta. Erityisesti poliisin virka-apuun liittyy usein virka-avun pyytäjän ja antajan lisäksi kolmaskin osapuoli, jonka oikeuksiin tai velvollisuuksiin virka-aputoimilla hyvin konkreettisestikin puututaan. Tästä syystä on ollut tarpeellista sisällyttää tutkielmaan myös oikeusturvakeinoja koskeva luku.
Tutkimuksen pääasiallinen tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen, mutta siinä on piirteitä myös oikeushistoriallisesta tutkimusotteesta tutkittaessa virka-apukäsitteen kehittymistä ja sen vaikutusta nykyiseen oikeustilaan. Tutkielman aihepiiriä tarkastellaan myös kriittisesti niin sääntelyn kuin virka-apujärjestelmänkin osalta. Virka-apua koskevat säännökset muodostavat laajan ja hankalasti lähestyttävän kokonaisuuden, jonka selkiyttämiseksi olisi tarpeen tehdä virka-apusäännösten järjestelmällinen tarkastaminen ja kehitystarpeiden kartoittaminen.