No enää draama ei ole mulle pakkopullaa ... : Opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia draamakasvatuksesta opetusmenetelmänä korkeakoulussa

Abstract

Tutkielmassa on tarkasteltu opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia ammattikorkeakoulussa draamakasvatuksesta opetusmenetelmänä. Tutkittavina on ollut yhden ammattikorkeakoulun opiskelijoita ja opettaja. Heillä draamakasvatus on kuulunut opetussuunnitelmallisesti osaksi luovien ja toiminnallisten menetelmien opintoja. Tutkimus on laadullinen, narratiivinen tapaustutkimus. Tutkimusaineistossa on ollut 24 tutkimuslomaketta (23 opiskelijaa ja 1 opettaja), 10 oppimispäiväkirjaa ja 3 haastattelua (2 opiskelijaa ja 1 opettaja). Aineisto on analysoitu diskurssianalyysin avulla, jossa on hyödynnetty narratiivista analyysiä.

Tuloksien perusteella draamakasvatus on nähty paljolti työvälineenä, josta on haluttu saada omaan ammattiin välitöntä hyötyä. Välitön hyöty on esimerkiksi erilaiset käytännön toimet, joihin voidaan ohjata toimimaan tai joiden avulla voidaan toimia. Draamakasvatuksen merkitys on muodostunut kahtiajakoiseksi. Joillekin draamakasvatuksella on ollut itseisarvoa, toisille välinearvoa, osalle molempia ja muutama ei koe löytäneensä sille arvoa.

Suurimmalla osalla muutoksia on tapahtunut suhteessa itseen. Harvemmilla kehittyminen on edennyt niin pitkälle, että he olisivat kyenneet näkemään draamakasvatuksen varmana toimintamenetelmänä omassa ammatissaan. Useammalle on kuitenkin muodostunut sellainen suhde luovaan toimintaan ja draamakasvatukseen, että he näkevät sen tarjoavan jotakin heidän ammatillisuuteensa. Se voi olla yksittäinen harjoitus tai lisääntynyt ymmärrys siitä, millaiselta toisesta voi tuntua. Oppimispäiväkirjoissa on ollut enemmän odotuksia konkretiasta kuin itsensä henkisestä kehittymisestä suhteessa draamakasvatukseen. Lomakkeissa on nostettu enemmän esiin sitä, miten on kehitytty henkisesti, vaikka on kerrottu myös saadun konkreettisia valmiuksia. Haastatteluissa draamakasvatus on vaikuttanut ensimmäiseen haastateltavaan vähäisessä määrin henkisellä tasolla ja antanut joitakin konkreettisia valmiuksia. Toinen haastateltava on kokenut draamakasvatuksen vaikuttaneen henkilökohtaisella tasolla suuresti ja merkitys on ollut kokonaisvaltainen.

Kokonaisuudessaan aineistoista on havaittavissa, että opintojen aikana on tapahtunut muutosta. Muutoksen määrää ja laajuutta ei ole tutkimuksessa mitattu tai suhteutettu. Oman kokonaisvaltaisuuden käsittämisellä ja ymmärtämisellä on merkitystä siihen voidaanko draamakasvatus ja ammatillinen kasvu nähdä ja millä tavoin ne voidaan nähdä yhdessä toimivina tekijöinä.

Draamakasvatusta käytetään opetusmenetelmänä opetussuunnitelmallisesti, jolloin tuntien toiminta on määritelty sisällöllisesti ja opintojaksolle on osaamistavoitteet. Opetusta on ollut sekä päiväopiskelijoille että monimuoto-opiskelijoille. Opintokokonaisuudet ja niiden aikakehykset ovat opiskelumuodon mukaisia. Henkilökohtaisella tasolla olevat merkitykset, kuten pelot ja ennakkoluulot, vaikuttavat suhteessa draamakasvatukselliseen toimintaan. Itsemäärittelyllä ja sensitiivisyydellä on merkitystä draamakasvatuksellisen toiminnan aikana.