Suurin rangaistus oli olla erossa perheestään. Vankilassa olleiden kokemuksia vanhemmuudesta ja sen tukemisesta.

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vankilassa vankeusrangaistuksen suorittaneiden vanhempien kokemuksia omasta vanhemmuudestaan sekä vanhemmuuden tukemisesta vankila-aikana ja välittömästi sen jälkeen. Tavoitteena on myös saada selville, millainen vaikutus vankeusajalla on vanhemmuuteen ja onko vankilassa vanhemmuuteen saatava tuki oikeanlaista vanhempien kokemuksien perusteella.

Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään suomalaista vankeusjärjestelmää sekä vankiloissa tehtävää kuntouttamista ja sosiaalista työtä. Lisäksi vanhemmuuden käsitettä tarkastellaan erilaisista näkökulmista ja tuodaan esille sen eroavaisuutta kasvatuksen käsitteeseen. Teoriaosuudessa käsitellään myös marginaalisen vanhemmuuden käsitettä, sillä vankilaan joutuneet vanhemmat voi nähdä yhteiskunnan marginaalissa oleviksi henkilöiksi vankeusrangaistuksensa vuoksi.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka kohteena ovat tutkittavien henkilökohtaiset kokemukset. Aineistona on ollut neljän lähivuosina vankilassa olleen vanhemman litteroidut teemahaastattelut, jotka on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tutkimuksen keskeisinä tuloksina on, että vanhempana oleminen vankilassa aiheuttaa monenlaisia raskaita tuntemuksia ja käytännön haasteita. Suureksi ongelmaksi vankila-aikana koetaan poissaolo perheen arjesta, sillä se aiheuttaa käytännön ongelmia vanhemmuuden osa-alueiden toteuttamiselle sekä huolen ja avuttomuuden tunteita. Tunnetasolla vankila-aika aiheuttaa rangaistusta suorittavalle vanhemmalle myös muun muassa surua, syyllisyyttä ja pettymystä itseen tehdyn rikoksen vuoksi, sillä vankeuden koetaan aiheuttavan haittoja myös siviilissä elävälle perheelle. Tulokset osoittavat, että vanhempien kokemuksien mukaan vankiloissa on tuettu vanhemmuutta muun muassa mahdollistamalla yhteydenpito lapsiin, mutta erityisesti suljettujen vankiloiden käytännöissä nähdään parannettavaa. Yhteydenpito puhelimella ja tapaamiset eivät vankilassa olleiden vanhempien kokemuksien perusteella toteudu aina lapsen tarpeiden mukaisesti.

Tulosten perusteella voi todeta, että vaikka vankeinhoidossa on tavoitteena nykyisin toteuttaa lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti lapsen oikeutta molempien vanhempien antamaan huolenpitoon ja tukeen, on sen toteuttaminen vankilaolosuhteissa osittain haasteellista. Vanhemmuus vankila-aikana on usein raskasta, mutta vanhempi-lapsisuhteen ylläpitäminen on kuitenkin mahdollista ja se koetaan tärkeänä asiana.