Työttömien aktivointipolitikka Suomessa 2010-luvulla
Hiltunen, Kati (2016)
2016
Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Sciences, Pori
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606211975
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606211975
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen lainsäädännön kautta, millaisilla keinoilla työttömiä aktivoidaan Suomessa vuonna 2015 ja mitä aktivointiin tähtääviä muutoksia työttömiin kohdistuvassa lainsäädännössä on tapahtunut 2010-luvun aikana. Tutkielmassani olen lainsäädännön, lainsäädännön valmisteluasiakirjojen ja ministeriöiden soveltamisohjeiden kautta rakentanut kokonaiskuvan siitä, miten työttömiä aktivoidaan, keihin aktivointi kohdistuu ja millaisilla toimilla aktivointiin pyritään.
Aktivointi tarkoittaa toimia, joiden tavoitteena on kannustaa ja painostaa työttömiä toimimaan oman työmarkkina-asemansa parantamiseksi. Aktiivisuutta osoitetaan toteuttamalla työllistymissuunnitelmaan kirjattuja velvoitteita. Velvoitteiden laiminlyönnistä eli työvoimapoliittisesti moitittavasta toiminnasta koituu yleensä taloudellisia sanktioita, jotka perustuvat työttömyysetuuden eväämiseen määräajaksi tai toistaiseksi. Oikeus menetettyyn työttömyysetuuteen palaa, jos työtön työllistyy tai osallistuu työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Nuorten mahdollisuus saada työttömyyskorvausta on erityisen säädeltyä. Iäkkäämmät tai pitkän työuran jälkeen työttömäksi jääneet ovat puolestaan oikeutettuja erilaisiin taloudellisiin etuuksiin. Työllistymissuunnitelma tai sitä korvaava suunnitelma tulisi aina laatia yhteistyössä työttömän työnhakijan kanssa ja se tulisi tarkistaa säännöllisin määräajoin.
Työttömille tarjottava palveluvalikoima on kasvanut 90-luvun alusta, jolloin työllisyyden hoito perustui lähinnä työllistämiseen ja työvoimakoulutuksiin. Suora työllistäminen on vähentynyt ja tilalle ovat tulleet palkattomat työkokeilut ja työkykyä ylläpitävä kuntouttava työtoiminta. Työttömyysetuudella tuetut omaehtoiset opinnot ovat kasvattaneet suosiotaan samalla kun perinteinen työvoimakoulutus on vähentynyt. Lisäksi työttömän mahdollisuutta osa-aikatyön tekemiseen on parannettu 2010-luvulla. Valtion ja kunnan yhteistyö työllisyydenhoidossa on lisääntynyt 2000-luvun aikana ja kunnan rooli erityisesti pitkään työttömänä olleiden aktivoinnissa on kasvanut.
Aktivointi tarkoittaa toimia, joiden tavoitteena on kannustaa ja painostaa työttömiä toimimaan oman työmarkkina-asemansa parantamiseksi. Aktiivisuutta osoitetaan toteuttamalla työllistymissuunnitelmaan kirjattuja velvoitteita. Velvoitteiden laiminlyönnistä eli työvoimapoliittisesti moitittavasta toiminnasta koituu yleensä taloudellisia sanktioita, jotka perustuvat työttömyysetuuden eväämiseen määräajaksi tai toistaiseksi. Oikeus menetettyyn työttömyysetuuteen palaa, jos työtön työllistyy tai osallistuu työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Nuorten mahdollisuus saada työttömyyskorvausta on erityisen säädeltyä. Iäkkäämmät tai pitkän työuran jälkeen työttömäksi jääneet ovat puolestaan oikeutettuja erilaisiin taloudellisiin etuuksiin. Työllistymissuunnitelma tai sitä korvaava suunnitelma tulisi aina laatia yhteistyössä työttömän työnhakijan kanssa ja se tulisi tarkistaa säännöllisin määräajoin.
Työttömille tarjottava palveluvalikoima on kasvanut 90-luvun alusta, jolloin työllisyyden hoito perustui lähinnä työllistämiseen ja työvoimakoulutuksiin. Suora työllistäminen on vähentynyt ja tilalle ovat tulleet palkattomat työkokeilut ja työkykyä ylläpitävä kuntouttava työtoiminta. Työttömyysetuudella tuetut omaehtoiset opinnot ovat kasvattaneet suosiotaan samalla kun perinteinen työvoimakoulutus on vähentynyt. Lisäksi työttömän mahdollisuutta osa-aikatyön tekemiseen on parannettu 2010-luvulla. Valtion ja kunnan yhteistyö työllisyydenhoidossa on lisääntynyt 2000-luvun aikana ja kunnan rooli erityisesti pitkään työttömänä olleiden aktivoinnissa on kasvanut.