Maksuhäiriöisyys universaalissa hyvinvointipolitiikassa
Kontinen, Ilona (2016)
2016
Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Sciences, Pori
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606211967
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606211967
Tiivistelmä
Vuonna 2015 saavutettiin luottotietojen rekisteröinnissä kyseenalainen ennätys: jo 367 000 suomalaisella (8,5 prosenttia aikuisväestöstä) on luottotiedoissaan maksuhäiriömerkintä. Kulutusyhteiskunta perustuu kuluttajien aktiiviseen toimijuuteen markkinataloudessa. Luottotietonsa menettäneen henkilön mahdollisuudet toteuttaa sosiaalisia oikeuksiaan kuluttajana ovat rajatut.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella maksuhäiriöisyyttä universaalissa hyvinvointipolitiikassa. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu pitkälti universalismin periaatteen mukaan, joka tarkoittaa muun muassa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoista pääsyä palvelujärjestelmän käyttäjäksi. Maksuhäiriö aiheuttaa monia rajoituksia jopa universaaleissa julkisissa palveluissa. Maksuhäiriöisyyttä tarkastellaan tutkimuksessa lähinnä institutionaalisesta näkökulmasta sisältäen monitieteisiä aineksia.
Tutkimusaineisto muodostuu tehdyistä asiantuntijahaastatteluista. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään laadullista menetelmää, tarkemmin myös faktaluentaa.
Tutkimustulosten ensimmäisessä osassa esitellään maksuhäiriöisyyden ja universalismin ilmentymistä kunta-, aluehallinto- ja ministeriötasoilla. Tutkimustulosten perusteella sekä maksuhäiriöisyys, universalismi että sen toteutuminen näyttäytyvät erilaisina eri hallintotasoilla: ministeriötasolla painottuvat lain esivalmistelutyöt, aluehallinnossa palveluntuottajien valvonta ja kuntatasolla lain tulkinta ja soveltaminen käytännön tilanteissa.
Toisessa tulososassa esitellään laadullisen analyysin perusteella maksuhäiriöisyyden institutionaalista ja universalistista ilmentymistä. Tutkimustuloksena on laadittu maksuhäiriöisyyden institutionaalinen nelikenttä, jonka lohkot on nimetty seuraavasti: yhdenvertaisuus lain edessä, käytänteiden tapauskohtaisuus, kulutuskasvatus ja kannustus. Näitä lohkoja peilataan instituutioiden kolmeen tehtävään: sanktiointiin, harkintavallan käyttöön ja suojeluun.
Julkiset palvelut ovat muuttumassa selektiivisimmiksi, ne eivät ole kaikille avoimia ja kaikkien saatavilla. Universalismi muuttaa muotoaan. Maksuhäiriöiden määrä on noususuhdanteessa ja suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste on suurempi kuin koskaan aiemmin. Tutkimustulosten perusteella näyttää selvältä, että kansalaisten maksukäyttäytymiseen ja taloudenhoitoon tulisi investoida aiempaa enemmän erityisesti kulutuskasvatuksen ja talousneuvonnan osalta. Maksuhäiriöistä tulisi puhua julkisessa keskustelussa enemmän häpeän vähentämiseksi ja taloudellisia ongelmia ennaltaehkäisevästi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella maksuhäiriöisyyttä universaalissa hyvinvointipolitiikassa. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu pitkälti universalismin periaatteen mukaan, joka tarkoittaa muun muassa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoista pääsyä palvelujärjestelmän käyttäjäksi. Maksuhäiriö aiheuttaa monia rajoituksia jopa universaaleissa julkisissa palveluissa. Maksuhäiriöisyyttä tarkastellaan tutkimuksessa lähinnä institutionaalisesta näkökulmasta sisältäen monitieteisiä aineksia.
Tutkimusaineisto muodostuu tehdyistä asiantuntijahaastatteluista. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään laadullista menetelmää, tarkemmin myös faktaluentaa.
Tutkimustulosten ensimmäisessä osassa esitellään maksuhäiriöisyyden ja universalismin ilmentymistä kunta-, aluehallinto- ja ministeriötasoilla. Tutkimustulosten perusteella sekä maksuhäiriöisyys, universalismi että sen toteutuminen näyttäytyvät erilaisina eri hallintotasoilla: ministeriötasolla painottuvat lain esivalmistelutyöt, aluehallinnossa palveluntuottajien valvonta ja kuntatasolla lain tulkinta ja soveltaminen käytännön tilanteissa.
Toisessa tulososassa esitellään laadullisen analyysin perusteella maksuhäiriöisyyden institutionaalista ja universalistista ilmentymistä. Tutkimustuloksena on laadittu maksuhäiriöisyyden institutionaalinen nelikenttä, jonka lohkot on nimetty seuraavasti: yhdenvertaisuus lain edessä, käytänteiden tapauskohtaisuus, kulutuskasvatus ja kannustus. Näitä lohkoja peilataan instituutioiden kolmeen tehtävään: sanktiointiin, harkintavallan käyttöön ja suojeluun.
Julkiset palvelut ovat muuttumassa selektiivisimmiksi, ne eivät ole kaikille avoimia ja kaikkien saatavilla. Universalismi muuttaa muotoaan. Maksuhäiriöiden määrä on noususuhdanteessa ja suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste on suurempi kuin koskaan aiemmin. Tutkimustulosten perusteella näyttää selvältä, että kansalaisten maksukäyttäytymiseen ja taloudenhoitoon tulisi investoida aiempaa enemmän erityisesti kulutuskasvatuksen ja talousneuvonnan osalta. Maksuhäiriöistä tulisi puhua julkisessa keskustelussa enemmän häpeän vähentämiseksi ja taloudellisia ongelmia ennaltaehkäisevästi.