Autenttisen johtamisen vastavuoroiset yhteydet työn imuun ja uupumusasteiseen väsymykseen kuntatyöntekijöiden seurantatutkimuksessa
Pälli, Anne (2016)
2016
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606211962
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606211962
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lähiesimiesten autenttisen johtamisen ja alaisten kokeman työhyvinvoinnin välisiä vastavuoroisia yhteyksiä kahden mittauskerran seuranta-aineistossa. Työhyvinvointimuuttujina tutkimuksessa tarkasteltiin työn imua ja uupumusasteista väsymystä. Tutkimuksessa selvittiin, ennustavatko alaisten lähiesimiestensä johtamisen autenttisuudesta tekemät arviot (T1) alaisten kokemaa työn imua (T2) ja uupumusasteista väsymystä (T2) 14 kuukautta myöhemmin. Lisäksi tutkittiin käänteistä kausaalisuutta eli ennustaako alaisten kokema työhyvinvointi (työn imu ja uupumusasteinen väsymys T1) heidän arviotaan lähiesimiestensä johtamisen autenttisuudesta (T2) 14 kuukautta myöhemmin.
Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty Tampereen yliopistossa osana Palkitsevaa ja kestävää hyvinvointia edistävä johtajuus -tutkimushanketta (engl. Rewarding and Sustainable Health-promoting Leadership, Re-Su-Lead). Tähän tutkimukseen aineistosta valittiin vain ne työntekijät, joiden lähiesimies oli säilynyt samana kahden mittauskerran välillä ja jotka olivat vastanneet sekä tutkimuksen alkukyselyyn (vuosi 2011, T1) että seurantakyselyyn (vuosi 2012, T2). Näin ollen vastaajia oli 210 ja tutkimuksen vastausprosentti 41,6 %.
Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että mitä autenttisemmaksi alaiset arvioivat lähiesimiestensä johtamistyylin alkumittauksessa (T1), sitä useammin alaiset kokivat työssään työn imua (T2) 14 kuukautta myöhemmin. Tämä yhteys ei kuitenkaan säilynyt tilastollisesti merkitsevänä, jos regressiomallissa kontrolloitiin työn imun lähtötaso (T1). Tutkimuksessa havaittiin myös, ettei autenttinen johtaminen (T1) ollut yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen (T2) yli ajan. Lisäksi ilmeni, ettei alaisten kokema työn imu (T1) ja uupumusasteinen väsymys (T1) vaikuttaneet heidän arvioonsa johtamisen autenttisuudesta (T2) 14 kuukautta myöhemmin. Korrelaatioiden perusteella tutkitut ilmiöt olivat yhteydessä toisiinsa tilastollisesti merkitsevästi sekä alku- että seurantakyselyssä, mutta yli ajan tätä yhteyttä ei havaittu.
Saadut tutkimustulokset eivät vahvistaneet oletusta autenttisen johtamisen, työn imun ja uupumusasteisen väsymyksen yli ajan ulottuvista vastavuoroisista yhteyksistä. Tämä saattoi johtua muun muassa siitä, että autenttisen johtamisen ja alaisen työhyvinvoinnin väliset yhteydet ovat oletettua monimutkaisempia ja niitä voivat välittää- ja/tai muuntaa useat eri tekijät, joita tässä tutkimuksessa ei huomioitu.
Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty Tampereen yliopistossa osana Palkitsevaa ja kestävää hyvinvointia edistävä johtajuus -tutkimushanketta (engl. Rewarding and Sustainable Health-promoting Leadership, Re-Su-Lead). Tähän tutkimukseen aineistosta valittiin vain ne työntekijät, joiden lähiesimies oli säilynyt samana kahden mittauskerran välillä ja jotka olivat vastanneet sekä tutkimuksen alkukyselyyn (vuosi 2011, T1) että seurantakyselyyn (vuosi 2012, T2). Näin ollen vastaajia oli 210 ja tutkimuksen vastausprosentti 41,6 %.
Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että mitä autenttisemmaksi alaiset arvioivat lähiesimiestensä johtamistyylin alkumittauksessa (T1), sitä useammin alaiset kokivat työssään työn imua (T2) 14 kuukautta myöhemmin. Tämä yhteys ei kuitenkaan säilynyt tilastollisesti merkitsevänä, jos regressiomallissa kontrolloitiin työn imun lähtötaso (T1). Tutkimuksessa havaittiin myös, ettei autenttinen johtaminen (T1) ollut yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen (T2) yli ajan. Lisäksi ilmeni, ettei alaisten kokema työn imu (T1) ja uupumusasteinen väsymys (T1) vaikuttaneet heidän arvioonsa johtamisen autenttisuudesta (T2) 14 kuukautta myöhemmin. Korrelaatioiden perusteella tutkitut ilmiöt olivat yhteydessä toisiinsa tilastollisesti merkitsevästi sekä alku- että seurantakyselyssä, mutta yli ajan tätä yhteyttä ei havaittu.
Saadut tutkimustulokset eivät vahvistaneet oletusta autenttisen johtamisen, työn imun ja uupumusasteisen väsymyksen yli ajan ulottuvista vastavuoroisista yhteyksistä. Tämä saattoi johtua muun muassa siitä, että autenttisen johtamisen ja alaisen työhyvinvoinnin väliset yhteydet ovat oletettua monimutkaisempia ja niitä voivat välittää- ja/tai muuntaa useat eri tekijät, joita tässä tutkimuksessa ei huomioitu.