"Siinä oli se mikki ja kaikki tuijotti, niin kyllä mä mietin, että voi saakeli mihin mä oon joutunu" : Todistajien sosiaalisen jännittämisen ilmeneminen todistamiskertomuksissa
Paulanto, Tuulia (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606201939
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606201939
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin mitä todistamiskertomukset kertovat todistajien sosiaalisesta jännittämisestä. Tarkemmin ottaen haluttiin selvittää miten sosiaalinen jännittäminen ilmeni todistamiskokemuksen yhteydessä sekä mitkä tekijät olivat yhteydessä todistajien sosiaaliseen jännittämiseen todistamiskertomusten mukaan.
Näihin kysymyksiin etsittiin vastausta laadullisen tutkimuksen keinoin: Tutkimuksen aineistona toimi valmis haastattelumateriaali, joka koostui 31 todistajan teemahaastattelusta. Tutkimusta varten haastatellut todistajat valikoituvat satunnaisotannalla ja he olivat todistamassa joko käräjäoikeuden tai hovioikeuden istunnossa, riita- tai rikosasiassa. Haastattelut toteutettiin kahden tutkijan toimesta osana Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikön sekä Vaasan hovioikeuden yhteistä tutkimusprojektia. Tämän tutkimuksen tekijä oli toinen haastattelijoista.
31 teemahaastattelua juonennettiin todistamiskertomuksiksi, jotka analysoitiin kertomuksen analyysin avulla. Tutkimusta varten haastatellut todistajat oli mahdollista jaotella karkeasti viiteen kategoriaan sen perusteella mitä he kertoivat todistamisesta sekä siihen liittyvästä jännittämisestä: A) paljon jännittävät todistajat, B) todistamiseen normaalisti suhtautuvat, hieman jännittävä todistajat, C) asiantuntijatodistajat, jotka eivät jännittäneet D) todistamista jännittäneet asiantuntijatodistajat sekä E) todistamiseen neutraalisti suhtautuvat ei-jännittäjät.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että todistajien sosiaalinen jännittäminen ilmeni tajunnallisesti tunteina ja ajatuksina sekä kehollisesti fysiologisina oireina. Jännitys aiheutti puhe- ja keskittymisvaikeuksia kuten sanoissa sekoilua, ajattelun hitautta tai muistamattomuutta. Jännitys ilmeni myös korostuneena itsekriittisyytenä sekä negatiivisina tuntemuksina sekä todistajaa itseään että tehtävää kohtaan. Jotkut todistajista kertoivat jännityksen aiheuttaneen stressin ohella pelkotiloja, hermostuneisuutta tai esimerkiksi univaikeuksia. Lisäksi monen todistajan kohdalla jännitys ilmeni esimerkiksi ennakkojännittämisen ohella esiintymisjännityksenä.
Haastateltavien kertomuksien mukaan sosiaaliseen jännittämiseen yhteydessä olevia tekijöitä olivat: Puutteellinen tiedonsaanti valmistautumisen yhteydessä, vääristynyt tai virheellinen ennakkokäsitys, aiemman kokemuksen puute, todistamisen tehtävän institutionaalinen luonne, läsnäolijoiden vaikutus, arvioinnin pelko sekä huoli onnistumisesta, tilanteen outous tai uutuus, sekä yksilölliset tekijät.
Näihin kysymyksiin etsittiin vastausta laadullisen tutkimuksen keinoin: Tutkimuksen aineistona toimi valmis haastattelumateriaali, joka koostui 31 todistajan teemahaastattelusta. Tutkimusta varten haastatellut todistajat valikoituvat satunnaisotannalla ja he olivat todistamassa joko käräjäoikeuden tai hovioikeuden istunnossa, riita- tai rikosasiassa. Haastattelut toteutettiin kahden tutkijan toimesta osana Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikön sekä Vaasan hovioikeuden yhteistä tutkimusprojektia. Tämän tutkimuksen tekijä oli toinen haastattelijoista.
31 teemahaastattelua juonennettiin todistamiskertomuksiksi, jotka analysoitiin kertomuksen analyysin avulla. Tutkimusta varten haastatellut todistajat oli mahdollista jaotella karkeasti viiteen kategoriaan sen perusteella mitä he kertoivat todistamisesta sekä siihen liittyvästä jännittämisestä: A) paljon jännittävät todistajat, B) todistamiseen normaalisti suhtautuvat, hieman jännittävä todistajat, C) asiantuntijatodistajat, jotka eivät jännittäneet D) todistamista jännittäneet asiantuntijatodistajat sekä E) todistamiseen neutraalisti suhtautuvat ei-jännittäjät.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että todistajien sosiaalinen jännittäminen ilmeni tajunnallisesti tunteina ja ajatuksina sekä kehollisesti fysiologisina oireina. Jännitys aiheutti puhe- ja keskittymisvaikeuksia kuten sanoissa sekoilua, ajattelun hitautta tai muistamattomuutta. Jännitys ilmeni myös korostuneena itsekriittisyytenä sekä negatiivisina tuntemuksina sekä todistajaa itseään että tehtävää kohtaan. Jotkut todistajista kertoivat jännityksen aiheuttaneen stressin ohella pelkotiloja, hermostuneisuutta tai esimerkiksi univaikeuksia. Lisäksi monen todistajan kohdalla jännitys ilmeni esimerkiksi ennakkojännittämisen ohella esiintymisjännityksenä.
Haastateltavien kertomuksien mukaan sosiaaliseen jännittämiseen yhteydessä olevia tekijöitä olivat: Puutteellinen tiedonsaanti valmistautumisen yhteydessä, vääristynyt tai virheellinen ennakkokäsitys, aiemman kokemuksen puute, todistamisen tehtävän institutionaalinen luonne, läsnäolijoiden vaikutus, arvioinnin pelko sekä huoli onnistumisesta, tilanteen outous tai uutuus, sekä yksilölliset tekijät.