The Killer Inside Me ja vastusteleva kertoja : Lacanilais-žižekiläinen lähestyminen romaaniin ja kahteen elokuva-adaptaatioon
Tarvainen, Kimmo (2016)
2016
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606201938
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606201938
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on avata Jim Thompsonin romaania The Killer Inside Me ja sen kahta elokuva-adaptaatiota psykoanalyyttisellä lähestymisellä, erityisesti lacanilais-žižekiläistä käsitteistöä hyödyntämällä. Rajaan keskeisiksi käsitteiksi symbolisen, imaginaarisen ja reaalisen rekisterit, jotka konkretisoituvat romaanin eri maailmojen yhteensovittamattomuuksina. Näiden alle sijoitan muuta, niihin kytkeytyvää psykoanalyyttistä lähikäsitteistöä. Painotan thompsonilaisen kerronnan reaalisen rekisterin häiritsevyyttä, kertojan aseman poikkeuksellisuutta. Koska romaanin kerronta on 1. persoonan (psykopaatti)kerrontaa, jossa sankarin päänsisäinen elämä saa keskeisen roolin ja jossa tapahtumat suodattuvat hänen kauttaan, on luonnollista kiinnittää huomio juuri kertojaan. Kuljetan oman näkökulmani rinnalla myös ajoittaista vertailua noir- ja hard-boiled-konventioiden piirteisiin, sekä muun muassa bahtinilaiseen näkemykseen dostojevskilaisen kerronnan erityispiirteistä. Kaiken kaikkiaan kertojan suhde lacanilaiseen reaalisen rekisteriin tekee romaanista poikkeavan rikoskirjallisuuden kentällä ja vaatii tulkitsijaa ylittämään lajimäärittelyn ja kerronnan epäluotettavuuden ehtoja. Päädynkin psykoanalyyttiseen lähestymistapaan kertojan vastustelevaa kerrontaa luotaamalla.
Elokuva-adaptaatioanalyyseihin otan McFarlanen käsitteistöä mukaan tukemaan hallitsevaa lacanilais-žižekiläistä termistöä. Tämä siksi, että kerronnallisen siirrettävyyden kysymykset selkiytyisivät. Haen vastausta siihen, mikä tekee adaptaatiosta kirjallisia, eli miten romaanin eri maailmojen annostelevuuteen ja suhteisiin on suhtauduttu. Tavoitteenani on hakea niitä elokuvakerronnallisia keinoja, joilla kohderomaanin erityisyys tavoitettaisiin. Näistä lähtökohdista päädyn esittämään Kennedyn tulkintaa löyhänä analogiana suhteessa alkutekstiin. Winterbottomin artikulaatio on puolestaan selkeän transformatiivinen, alkutekstin kertomuksellisuuden suoraan siirrettävyyteen pyrkivä työ.
Elokuva-adaptaatioanalyyseihin otan McFarlanen käsitteistöä mukaan tukemaan hallitsevaa lacanilais-žižekiläistä termistöä. Tämä siksi, että kerronnallisen siirrettävyyden kysymykset selkiytyisivät. Haen vastausta siihen, mikä tekee adaptaatiosta kirjallisia, eli miten romaanin eri maailmojen annostelevuuteen ja suhteisiin on suhtauduttu. Tavoitteenani on hakea niitä elokuvakerronnallisia keinoja, joilla kohderomaanin erityisyys tavoitettaisiin. Näistä lähtökohdista päädyn esittämään Kennedyn tulkintaa löyhänä analogiana suhteessa alkutekstiin. Winterbottomin artikulaatio on puolestaan selkeän transformatiivinen, alkutekstin kertomuksellisuuden suoraan siirrettävyyteen pyrkivä työ.