Rantaan huuhtoutunut ihmisyys. Lähi-idän pakolaiskriisin ikoninen kuva ja inhimillinen kärsimys valokuvassa.
Juntti, Maija-Liisa (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606161924
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606161924
Tiivistelmä
2. syyskuuta 2015 muuttui Euroopan pakolaiskeskustelun suunta, kun Välimeren rannalle huuhtoutuneesta, hukkuneesta kolmivuotiaasta syyrialaisesta kurdipojasta, Alan Kurdista otettu valokuva matkasi turkkilaisen lehden verkkosivulta lopulta 20 miljoonan netin käyttäjän näytölle. Kuva sai ikonin aseman nopeammin kuin mikään muu näin laajaa tapahtumaa symboloinut kuva aiemmin. Valokuva kuolleesta lapsesta nousi Suomessakin pakolaiskeskustelun avainasemaan. Pro gradu -työ tutkii valokuvan keinoja kertoa inhimillisestä kärsimyksestä analysoimalla Lähi-idän pakolaiskriisin symboliksi nousseesta valokuvasta käytyä mediakeskustelua Suomessa. Tutkielma käsittelee valokuvan kykyä avata mahdollisuus läsnäololle, jonka kautta inhimillisen kärsimyksen valokuva koskettaa katsojaa eri tavalla kuin muut esitykset, kuten tekstit tai maalaukset.
Tutkielman teoria-aineiston tärkeimmät teokset ovat Roland Barthesin Valoisa huone (1985), Bar-bie Zelizerin About to Die: How News Images Move the Public (2010), Susan Sontagin Valokuvauksesta (1977) ja Janne Seppäsen Levoton Valokuva (2014). Laadullisen, teoria-aineistoon vahvasti nojaavan tutkimuksen analyysiaineisto, 12 verkkoartikkelia, on koottu 3.9. - 23.12.2015 julkaistuista hukkuneen pakolaispojan kuvaa käsittelevistä suomenkielisistä mediateksteistä. Pro gradu -työssä esitellään kattavasti myös englantilaisen tutkimuksen The Iconic Image on Social Media: A Rapid Research Response to the Death of Aylan Kurdi (D´Orazio ym. 2015) tuloksia.
Kuva hukkuneesta kurdipojasta on vahva uutiskuva, koska se vaatii katsojalta osallistumista. Pojan ruumiin poikkeuksellinen, nukkuvaa lasta muistuttava asento, länsimaiset vaatteet ja onnetto-muusrannan maantieteellinen läheisyys tekivät valokuvasta samaistuttavan ja sitä kautta vaikuttavan kuvan Suomessa. Kuvan kuollut poika näyttää nukkuvalta ja muistuttaa elävistä lapsista. Kuvan kauneus ja tyyneys häiritsevät valokuvassa, joka kertoo kuolemasta. Turkkilaisen journalistin Nilüfer Demirin ottaman kuvan vahvuus onkin, että se jättää tilaa tulkinnalle ja tunnepohjaisille reaktioille, jotka pakottavat täydentämään tarinaa. Alan Kurdista otettu valokuva on siloteltu kuva kuolemasta, mikä vaikutti siihen, että valokuvaa julkaistiin ja jaettiin länsimaissa ja se sai nopeasti ikonin aseman.
Tuloksista selviää myös, että valokuvan läsnäolo syntyy muun muassa mahdollisuudesta avata ikkuna menneeseen aikaan ja kuvanottohetkeen valokuvan kautta. Valokuva ei heti kerro varmuudella, että jotakin ei enää ole, vaan pikemminkin avaa mahdollisuuden sille, että joku tai jokin on ollut. Hukkunut pikkupoika, Alan Kurdi tulee läsnäolevaksi, eläväksi, valokuvan kautta ja kuva jää vaivaamaan.
Tutkielman teoria-aineiston tärkeimmät teokset ovat Roland Barthesin Valoisa huone (1985), Bar-bie Zelizerin About to Die: How News Images Move the Public (2010), Susan Sontagin Valokuvauksesta (1977) ja Janne Seppäsen Levoton Valokuva (2014). Laadullisen, teoria-aineistoon vahvasti nojaavan tutkimuksen analyysiaineisto, 12 verkkoartikkelia, on koottu 3.9. - 23.12.2015 julkaistuista hukkuneen pakolaispojan kuvaa käsittelevistä suomenkielisistä mediateksteistä. Pro gradu -työssä esitellään kattavasti myös englantilaisen tutkimuksen The Iconic Image on Social Media: A Rapid Research Response to the Death of Aylan Kurdi (D´Orazio ym. 2015) tuloksia.
Kuva hukkuneesta kurdipojasta on vahva uutiskuva, koska se vaatii katsojalta osallistumista. Pojan ruumiin poikkeuksellinen, nukkuvaa lasta muistuttava asento, länsimaiset vaatteet ja onnetto-muusrannan maantieteellinen läheisyys tekivät valokuvasta samaistuttavan ja sitä kautta vaikuttavan kuvan Suomessa. Kuvan kuollut poika näyttää nukkuvalta ja muistuttaa elävistä lapsista. Kuvan kauneus ja tyyneys häiritsevät valokuvassa, joka kertoo kuolemasta. Turkkilaisen journalistin Nilüfer Demirin ottaman kuvan vahvuus onkin, että se jättää tilaa tulkinnalle ja tunnepohjaisille reaktioille, jotka pakottavat täydentämään tarinaa. Alan Kurdista otettu valokuva on siloteltu kuva kuolemasta, mikä vaikutti siihen, että valokuvaa julkaistiin ja jaettiin länsimaissa ja se sai nopeasti ikonin aseman.
Tuloksista selviää myös, että valokuvan läsnäolo syntyy muun muassa mahdollisuudesta avata ikkuna menneeseen aikaan ja kuvanottohetkeen valokuvan kautta. Valokuva ei heti kerro varmuudella, että jotakin ei enää ole, vaan pikemminkin avaa mahdollisuuden sille, että joku tai jokin on ollut. Hukkunut pikkupoika, Alan Kurdi tulee läsnäolevaksi, eläväksi, valokuvan kautta ja kuva jää vaivaamaan.