Accounting for Joint Ventures and Joint Arrangements in Finland: Auditors' Perceptions of True and Fair View

Abstract

Nykyinen liiketoimintaympäristö tulee yhä monimutkaisemmaksi sekä kokee suuria muutoksia yritysten pyrkiessä saavuttamaan enemmän kilpailuetua erilaisten yhteistyöliittoutumien ja -kumppanuuksien kautta. Tämän vuoksi myös näiden suhteiden raportointi on viime aikoina muuttunut, asettaen uusia haasteita johdolle, laskentahenkilöstölle ja tilintarkastajille. Aiemmin toteutetuista laskentatoimen tutkimuksista poiketen tämä tutkielma keskittyy yhteisyrityksiin suomalaisen tilinpäätöskäytännön mukaan ja yhteisjärjestelyihin IFRS 11 -standardin määritteleminä.

Edelliseen perustuen tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää tilintarkastajien näkemyksiä oikean ja riittävän kuvan toteutumisesta liittyen yhteisyrityksiin ja yhteisjärjestelyihin konsernitilinpäätöksessä. Teoreettinen viitekehys rakentuu tutkimuskysymyksen varaan, missä määrin johto käyttää harkintaa yhteisyritysten ja yhteisjärjestelyjen luokittelussa, ja mitä seuraamuksia tällä on laskentaan. Akateemista osuutta täydentää tilintarkastuksen käytännön näkökulma, tarkemmin ottaen kuinka tilintarkastajat määrittävät, että oikea ja riittävä kuva konsernin taloudellisesta tuloksesta ja asemasta on annettu yhteisyrityksistä ja -järjestelyistä raportoitaessa.

Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisena, missä tutkimusmateriaalia hankittiin puolistrukturoiduin asiantuntijahaastatteluin kolmeen näkökulmaan keskittyen: yhteisyritysten ja -järjestelyjen luonne, niiden laskenta, ja raportoitavat tiedot. Tutkimuskohteena on suomalaiskonsernien yhteisyritykset ja -järjestelyt, joten kolme neljästä asiantuntijasta oli Suomen Big Four -yhteisöjen tilintarkastajia. Neljäs haastateltava, CPA-tilintarkastaja, toi tutkimukseen kansainvälistä näkökulmaa, jotta IFRS ja kansallisten rajojen ulkopuolelle ulottuvat yhteistyöjärjestelyt pystyttiin ottamaan kattavammin huomioon tutkimustuloksissa.

Tutkimuksen tulosten perusteella päätös osallistua yhteisyrityksiin ja -järjestelyihin pohjautuu ensisijaisesti liiketoiminnallisiin tekijöihin laskennallisten vaikutusten sijaan. Mikäli yhteisen sijoituksen luokittelu vaatii paljon harkintaa, voi johtoa suositella kuulemaan tilintarkastajan tai muun neuvonantajan näkemys. Tutkielma tuo esiin tuoreen näkökulman keskusteluun koskien soveltuvinta laskentamenetelmää yhteisille sijoituksille. Vaikka pääomaosuusmenetelmää onkin tutkimuksissa kritisoitu erityisesti siitä, että se ei esitä taseen eriä kuten velkoja erikseen, se koettiin parempana suhteelliseen yhdistelyyn verrattuna johtuen sen teknisestä yksinkertaisuudesta, mikä ehkäisee virheiden syntymistä, sekä tutusta laskennasta, joka on sama osakkuusyhtiöille. Oikea ja riittävä kuva määrittyy lopulta liitetietoinformaatioon perustuen yhteisyrityksen tai yhteisjärjestelyn luonteesta, sekä olennaisista oikeuksista ja velvoitteista.