Deutschsprachiger CLIL-Unterricht in Finnland. Bestandsaufnahme und Zukunftsaussichten
Pohjoismäki, Anniina (2016)
2016
Saksan kielen, kulttuurin ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in German Language, Culture and Translation
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606141897
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606141897
Tiivistelmä
Englannin valta-asema maailman yleiskielenä on aiheuttanut myös Suomessa sen, että muiden kielten kielivalinnat kouluissa ovat vähentyneet ja niiden opiskelua ei enää pidetä tärkeänä. Työelämässä kaivataan kuitenkin myös jatkossa ihmisiä, jotka hallitsevat englannin lisäksi muitakin isoja kieliä, kuten saksaa ja venäjää. Kaksikielinen opetus on yksi keino tehdä kieltenopiskelusta mielenkiintoisempaa ja saada oppilaat käyttämään kieltä arkipäiväisissä tilanteissa. Kaksikielisen opetuksen yläkäsitteenä on Euroopassa 1990-luvun alusta lähtien käytetty nimitystä CLIL-opetus (Content and Language Integrated Learning), ja kuten nimestä voi päätellä, opetetaan CLIL-opetuksessa oppiaineiden sisältöjä (osittain) vieraalla kielellä. Myös Suomessa CLIL-opetuksella on jo yli kaksikymmentävuotinen historia, ja tässä tutkielmassa keskitytään nimenomaan saksankieliseen CLIL-opetukseen Suomessa opettajien näkökulmasta.
Tutkielman aluksi esitellään CLIL-opetuksen taustaa ja erityisiä piirteitä, sekä kerrotaan CLIL-opettajuuden vaatimuksista Suomessa. Saksankielistä CLIL-opetusta erilaisine variantteineen käsitellään omassa kappaleessaan kattavammin, ja esitellään samalla muutamia suomalaisia saksankielistä CLIL-opetusta tarjoavia kouluja. CLIL-aiheisista tutkimuksista on jo aiemmin käynyt ilmi opettajien haasteet kohdekielen käytössä sekä CLIL-opettajankoulutuksen puute ja jatkokoulutuksien vähäisyys. Niinpä päädyin kyselytutkimuksen avulla selvittämään saksankielisen CLIL-opetuksen opettajien mielipiteitä kielitaidostaan ja jatkokoulutustoiveistaan.
Vaikka tutkimusjoukko on pieni, voidaan tulosten perusteella päätellä, että opettajat eivät koe kielitaitonsa aiheuttavan ongelmia. He ovat saaneet paljon positiivista palautetta kielitaidostaan, ja ajoittaiset pienet kielivaikeudet opettajat kokevat vain (innostavana) haasteena työssään. Jatkokoulutustoiveista opettajat eivät olleet yksimielisiä, mutta vuosittainen melko lyhytkestoinen jatkokoulutus tuntuisi monille sopivimmalta. Hienointa olisi, jos opettajat voisivat itse valita omia tarpeitaan parhaiten vastaavan koulutuksen ilman huolta esimerkiksi sijaiskustannuksista.
Tutkielman aluksi esitellään CLIL-opetuksen taustaa ja erityisiä piirteitä, sekä kerrotaan CLIL-opettajuuden vaatimuksista Suomessa. Saksankielistä CLIL-opetusta erilaisine variantteineen käsitellään omassa kappaleessaan kattavammin, ja esitellään samalla muutamia suomalaisia saksankielistä CLIL-opetusta tarjoavia kouluja. CLIL-aiheisista tutkimuksista on jo aiemmin käynyt ilmi opettajien haasteet kohdekielen käytössä sekä CLIL-opettajankoulutuksen puute ja jatkokoulutuksien vähäisyys. Niinpä päädyin kyselytutkimuksen avulla selvittämään saksankielisen CLIL-opetuksen opettajien mielipiteitä kielitaidostaan ja jatkokoulutustoiveistaan.
Vaikka tutkimusjoukko on pieni, voidaan tulosten perusteella päätellä, että opettajat eivät koe kielitaitonsa aiheuttavan ongelmia. He ovat saaneet paljon positiivista palautetta kielitaidostaan, ja ajoittaiset pienet kielivaikeudet opettajat kokevat vain (innostavana) haasteena työssään. Jatkokoulutustoiveista opettajat eivät olleet yksimielisiä, mutta vuosittainen melko lyhytkestoinen jatkokoulutus tuntuisi monille sopivimmalta. Hienointa olisi, jos opettajat voisivat itse valita omia tarpeitaan parhaiten vastaavan koulutuksen ilman huolta esimerkiksi sijaiskustannuksista.