Tytöttely on jäänyt taka-alalle vai onko? Naiseuden kehykset Helsingin Sanomien urheilusivujen arjessa
Pajuriutta, Satu (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101886
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101886
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -työssäni naisten esittämistä Helsingin Sanomien urheilusivujen arjessa. Teen feminististä mediatutkimusta ja haluan kyseenalaistaa sitä mielestäni itsestään selvänä pidettyä asiantilaa ja ajattelua, että naisille kuuluu miehiä vähättelevämpi käsittelytapa ja vähemmän palstatilaa urheilusivuilla.
Nojaan tutkimuksessani filosofi Judith Butlerin teoriaan siitä, että sukupuoli tulisi nähdä tekoina ja esityksinä, joita toistetaan erilaisissa sosiokulttuurisissa valtasuhteissa ja käytännöissä kuten journalismissa. Käytän tutkimuksessani myös italialaisen feministiteoreetikko Teresa de Lauretiksen käsitettä sukupuoliteknologia. De Lauretis nimittää sukupuoliteknologiaksi kulttuurista prosessia, jossa sukupuoli rakentuu. Tutkielmassa tarkastelen Helsingin Sanomien urheilusivuja yhtenä sukupuoliteknologian alustana.
Tutkimusongelmani liittyy naisten tasapuoliseen kohteluun mediassa, tarkemmin sanottuna valtalehti Helsingin Sanomien urheilusivuilla. Olen erityisen kiinnostunut siitä, millaiset naisten esittämistavat toistuvat valtalehden urheilusivuilla eli millaisia sukupuolen butlerilaisittain performatiivisia toistoja Helsingin Sanomien urheilusivuilla on.
Tutkimusaineistonani ovat Helsingin Sanomien neljän viikon urheilusivut ajalta 17.11.2014 - 14.12.2014. Tämä ajanjakso kuvaa arkipäiväistä urheilu-uutisointia ja aikaa, jolloin ei ole käynnissä merkittäviä isoja urheilun arvokilpailuja.
Analysoin aineistoani sekä määrällisesti että laadullisesti. Lasken ensin naisten saamaa palstatilaa, sillä määrätkin kertovat naisten esittämisestä. Tämän jälkeen tutkin sosiologi Erving Goffmanin kehyksen ideaa hyödyntäen Helsingin Sanomien urheilusivuilla tunnistettavissa olevia naiseuden kehyksiä.
Määrällinen tarkasteluni osoitti, että suurin osa urheilusivujen jutuista käsitteli miesten urheilua ja tässä mielessä tasapuoliseen uutisvälitykseen on vielä matkaa. Laadullisesti tunnistin aineistostani neljä naiseutta toistavaa kehystä. Urheilusivuilta palstatilaa saavaa naista ensiksikin vähätellään. Toiseksi naisen urheilusuorituksen pitää olla jotain erityistä päihittääkseen miesten arkiset urheilutapahtumat ja ylittääkseen julkaisukynnyksen. Kolmanneksi naiset esitettiin urheilusivujen jutuissa miehen urheilusankaruutta tukevana perheenjäsenenä. Neljäs kehys kiinnittää urheilevat naiset miehistä poiketen urheilun sijasta muihin asioihin kuten harrastuksiin, äitiyteen ja sairauksiin.
Nojaan tutkimuksessani filosofi Judith Butlerin teoriaan siitä, että sukupuoli tulisi nähdä tekoina ja esityksinä, joita toistetaan erilaisissa sosiokulttuurisissa valtasuhteissa ja käytännöissä kuten journalismissa. Käytän tutkimuksessani myös italialaisen feministiteoreetikko Teresa de Lauretiksen käsitettä sukupuoliteknologia. De Lauretis nimittää sukupuoliteknologiaksi kulttuurista prosessia, jossa sukupuoli rakentuu. Tutkielmassa tarkastelen Helsingin Sanomien urheilusivuja yhtenä sukupuoliteknologian alustana.
Tutkimusongelmani liittyy naisten tasapuoliseen kohteluun mediassa, tarkemmin sanottuna valtalehti Helsingin Sanomien urheilusivuilla. Olen erityisen kiinnostunut siitä, millaiset naisten esittämistavat toistuvat valtalehden urheilusivuilla eli millaisia sukupuolen butlerilaisittain performatiivisia toistoja Helsingin Sanomien urheilusivuilla on.
Tutkimusaineistonani ovat Helsingin Sanomien neljän viikon urheilusivut ajalta 17.11.2014 - 14.12.2014. Tämä ajanjakso kuvaa arkipäiväistä urheilu-uutisointia ja aikaa, jolloin ei ole käynnissä merkittäviä isoja urheilun arvokilpailuja.
Analysoin aineistoani sekä määrällisesti että laadullisesti. Lasken ensin naisten saamaa palstatilaa, sillä määrätkin kertovat naisten esittämisestä. Tämän jälkeen tutkin sosiologi Erving Goffmanin kehyksen ideaa hyödyntäen Helsingin Sanomien urheilusivuilla tunnistettavissa olevia naiseuden kehyksiä.
Määrällinen tarkasteluni osoitti, että suurin osa urheilusivujen jutuista käsitteli miesten urheilua ja tässä mielessä tasapuoliseen uutisvälitykseen on vielä matkaa. Laadullisesti tunnistin aineistostani neljä naiseutta toistavaa kehystä. Urheilusivuilta palstatilaa saavaa naista ensiksikin vähätellään. Toiseksi naisen urheilusuorituksen pitää olla jotain erityistä päihittääkseen miesten arkiset urheilutapahtumat ja ylittääkseen julkaisukynnyksen. Kolmanneksi naiset esitettiin urheilusivujen jutuissa miehen urheilusankaruutta tukevana perheenjäsenenä. Neljäs kehys kiinnittää urheilevat naiset miehistä poiketen urheilun sijasta muihin asioihin kuten harrastuksiin, äitiyteen ja sairauksiin.