Mistä puhun kun puhun puutarhanhoidosta? Urbaanit pihat kulttuuristen ekosysteemipalveluiden tarjoajina
Ojanen, Laura (2016)
2016
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101883
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee urbaanien pihojen ja pihojen asukkaiden välistä vuorovaikutusta ja siitä asukkaille koituvia aineettomia hyötyjä, joita kutsutaan kulttuurisiksi ekosysteemipalveluiksi. Tavoitteena on tuoda näkyväksi niitä näkymättömiä hyötyjä, joita urbaanin pientaloalueen asukkaat saavat omista pihoistaan ja jotka edelleen vaikuttavat laajemmin ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, miten pihojen aineettomat hyödyt asettuvat osaksi laajempaa kulttuurisista ekosysteemipalveluista käytävää keskustelua.
Tutkimukseni on tehty osana Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Pispala-projektia. Projektin luonteesta johtuen tutkimuksessani on etnografisen tutkimusotteen piirteitä: sekä useat haastateltavat että keskustelujen teemat olivat minulle jo entuudestaan tuttuja. Haastatteluaineiston lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty Pispalan pihoista kerättyä havainnointiaineistoa.
Tutkimuksessani teoreettinen kehikko muodostuu kulttuuristen ekosysteemipalvelujen käsitteestä. Tarkastelen urbaaneja pihoja virkistyksen ja palautumisen, esteettisten kokemusten, paikkatunteen ja sosiaalisten ulottuvuuksien kautta. Lisäksi empirian kautta tärkeiksi pihan aineettomiksi hyödyiksi osoittautuivat pihojen tuoksut ja äänet sekä luontosuhteen muodostuminen. Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja maisemaltaan persoonallinen Pispala on kokenut merkittävän sosioekonomisen muutoksen, ja muutoksen aiheuttamat ristiriidat tarjosivat mielenkiintoisen lisänäkökulman pihojen tarkasteluun.
Empiriani täydensi kulttuuristen ekosysteemipalvelujen käsitettä tuomalla estetiikan lisäksi näkyviin myös muut luonnosta saatavat aistimelliset kokemukset. Lisäksi päivittäiset luontokohtaamiset omassa pihassa näyttivät vahvistavan haastateltavien luontosuhdetta. Urbaanien pihojen tarkastelu toi kulttuuristen ekosysteemipalveluiden käsitteeseen mielenkiintoisen uuden ulottuvuuden. Koska kulttuuriset ekosysteemipalvelut koostuvat pääasiassa subjektiivisista kokemuksista ja tunteista, tuo jokaisen uudenlaisen ekosysteemin tarkastelu käsitteeseen uuden kerroksen, eikä käsite siten tule koskaan valmiiksi.
Ekosysteemipalveluiden käsitettä on kritisoitu liiasta ihmis- ja talouskeskeisyydestä eikä käsitteen nähdä täysin onnistuvan luonnon monimuotoisuuden kuvaamisessa. Tämä tutkimus osoittaa, että ekosysteemipalveluiden käsite on hyvä työkalu erityisesti luonnon aineettomien hyötyjen kartoittamisessa, kunhan käsitteen asettamat rajat tunnistetaan ja käsitettä käytetään harkiten ja tarkoituksenmukaisesti.
Tutkimukseni on tehty osana Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Pispala-projektia. Projektin luonteesta johtuen tutkimuksessani on etnografisen tutkimusotteen piirteitä: sekä useat haastateltavat että keskustelujen teemat olivat minulle jo entuudestaan tuttuja. Haastatteluaineiston lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty Pispalan pihoista kerättyä havainnointiaineistoa.
Tutkimuksessani teoreettinen kehikko muodostuu kulttuuristen ekosysteemipalvelujen käsitteestä. Tarkastelen urbaaneja pihoja virkistyksen ja palautumisen, esteettisten kokemusten, paikkatunteen ja sosiaalisten ulottuvuuksien kautta. Lisäksi empirian kautta tärkeiksi pihan aineettomiksi hyödyiksi osoittautuivat pihojen tuoksut ja äänet sekä luontosuhteen muodostuminen. Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja maisemaltaan persoonallinen Pispala on kokenut merkittävän sosioekonomisen muutoksen, ja muutoksen aiheuttamat ristiriidat tarjosivat mielenkiintoisen lisänäkökulman pihojen tarkasteluun.
Empiriani täydensi kulttuuristen ekosysteemipalvelujen käsitettä tuomalla estetiikan lisäksi näkyviin myös muut luonnosta saatavat aistimelliset kokemukset. Lisäksi päivittäiset luontokohtaamiset omassa pihassa näyttivät vahvistavan haastateltavien luontosuhdetta. Urbaanien pihojen tarkastelu toi kulttuuristen ekosysteemipalveluiden käsitteeseen mielenkiintoisen uuden ulottuvuuden. Koska kulttuuriset ekosysteemipalvelut koostuvat pääasiassa subjektiivisista kokemuksista ja tunteista, tuo jokaisen uudenlaisen ekosysteemin tarkastelu käsitteeseen uuden kerroksen, eikä käsite siten tule koskaan valmiiksi.
Ekosysteemipalveluiden käsitettä on kritisoitu liiasta ihmis- ja talouskeskeisyydestä eikä käsitteen nähdä täysin onnistuvan luonnon monimuotoisuuden kuvaamisessa. Tämä tutkimus osoittaa, että ekosysteemipalveluiden käsite on hyvä työkalu erityisesti luonnon aineettomien hyötyjen kartoittamisessa, kunhan käsitteen asettamat rajat tunnistetaan ja käsitettä käytetään harkiten ja tarkoituksenmukaisesti.