From Life s a Bitch to Life Is Good: Urban Context and Identity Construction in Nas s Rap Lyrics

Abstract

Tutkielmani käsittelee urbaanin kontekstin merkitystä yhdysvaltalaisen rap-artistin Nasin (Nasir Jones, s. 1973) lyriikoissa. Keskeisenä hypoteesinani on, että sanoituksissa kuvatulla kaupunkitilalla sosiaalisine normeineen on merkittävä yhteys siihen, kuinka Nas kuvaa itseään ja identiteettiään. Analyysini koostuu kahdesta osasta. Aluksi selvitän, kuinka Queensbridge Houses, rikollisuuden ja väkivallan leimaama slummialue New Yorkissa, on vaikuttanut Nasin omakuvaan hänen varhaistuotannossaan. Tämän jälkeen vertaan saatuja tuloksia vastaaviin tilan ja identiteetin kuvauksiin Nasin myöhemmillä levyillä, joiden tekohetkellä hän ei enää asunut kyseisessä kaupunginosassa.

Tutkimusaineistonani on neljä levytystä: Illmatic (1994), It Was Written (1996), I Am...(1999) ja Life Is Good (2012). Analyysini pääpaino on näistä ensimmäisellä, joka on henkilökohtainen ja paikoin kaoottinen kuvaus nuoren mustan miehen menestymisenhalusta ja selviytymiskamppailusta vaikeissa olosuhteissa. Illmaticin maalaama yksityiskohtainen kuva gheton sosiaalisesta todellisuudesta toimii vertailukohtana myöhemmille levytyksille. Tämä pätee sekä tutkielmaani että Nasin lyriikoihin, joissa palataan nuoruusvuosien traumaattisiin kokemuksiin vielä vuosikymmenien jälkeen.

Tutkimusotteeni on monitieteellinen. Lähtökohtinani ovat afrikkalaisamerikkalainen ja hip hop -kulttuurin tutkimus, jotka luovat välttämättömän teoreettisen pohjan hip hop -musiikin luotettavaan tulkintaan. Gheton sosiaalisten normien analysoinnissa käytän lisäksi apuna esimerkiksi sosiologian ja filosofian käsitteistöä. Kulttuurintutkimuksen sanastosta keskeiseen asemaan tutkimuksessani nousee identiteetin lisäksi tilan käsite, joka arkimerkityksestään poiketen kattaa tarkastelussani myös sosiaalisen ulottuvuuden. Täten tutkielmani yhdistyy laajemmassa kontekstissa niin sanottuun tilalliseen käänteeseen, jolla viitataan kulttuurintutkimuksen piirissä useita vuosikymmeniä kasvussa olleeseen tilan korostamiseen kulttuurillisten ja sosiaalisten merkitysten tuottamisessa.

Analyysini Nasin varhaistuotannosta paljastaa, että ghettokonteksti liittyy voimakkaasti hänen identiteettinsä muodostumiseen. Hänen klaustrofobinen kuvauksensa esittää Queensbridgen urbaanina viidakkona, jonka asukkaat ovat kääntyneet toisiaan vastaan darwinistisessa eloonjäämiskamppailussa. Huumekaupasta tulonsa saavien nuorukaisten hallitsemassa kaupunginosassa pidätykset, aseelliset yhteenotot ja kuolemantapaukset ovat jokapäiväisiä. Tässä ympäristössä Nas esittää itsensä kovapintaisena selviytyjänä ja kertoo ylpeästi olevansa roisto, joka ei kaihda väkivaltaa puolustaessaan itseään tai omaisuuttaan. Paremmasta elämästä unelmoiva Nas hakee tyydytystä seksistä ja päihteistä.

Myöhemmillä levyillä taiteilijaidentiteetti alkaa vallata alaa rikollisuudelta Nasin omakuvassa. Vapauduttuaan vahvimman oikeuden periaatteella toimivasta ympäristöstä hän alkaa nopeasti uskoa toimijuuteen ja ilmentää rodullista solidaarisuutta pyrkimyksissään valistaa muita. Nas korostaa edelleen edustavansa Queensbridgeä, mutta samalla kyseenalaistaa gheton sosiaalisia normeja. Yksittäisenä esimerkkinäkin Nasin identiteetin nopea siirtyminen kohti yleisiä amerikkalaisia arvoja antaa viitteitä siitä, että ympäristön haastavuus on oleellisessa osassa slummialueiden sosiaalisten ongelmien synnyssä.