Groteski mieli Claire Castillonin novellikokoelmassa Insecte odotushorisontista groteskia tuottavaan lukijapositioon
Lehtinen, Jade (2016)
2016
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101860
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101860
Tiivistelmä
Tutkielman kohdeteos on ranskalaisen Claire Castillonin vuonna 2006 ilmestynyt novellikokoelma Insecte (Suom. Äidin pikku pyöveli [2007]). Novellikokoelmassa on yhdeksäntoista lyhyttä novellia. Tässä tutkielmassa novellikokoelmaa käsitellään yksikkönä, jossa novellit vaikuttavat toistensa tulkintaan. Jokaisessa novellissa päähenkilöt ovat äitejä ja tyttäriä, joiden välinen suhde on jollakin tapaa kieroutunut. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä groteski on ja miten se ilmenee Castillonin novellikokoelmassa.
Groteski on ambivalentti käsite, jonka määritelmä on ollut erilainen eri aikakausina ja erilaisissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Yleensä groteski määritellään häiritseväksi sekoitukseksi toisiinsa sopimattomia piirteitä, jotka aiheuttavat samanaikaisesti inhoa, kauhua ja huvittuneisuutta. Taideteoksen yleisön reaktio on siis olennainen osa määritelmää, ja tämän takia 2000-luvulla tutkijat ovat alkaneet korostaa groteskin määritelmässä havaintoa ja katsetta. Tämän tutkielman johtoajatus on, että inhimillinen havainnointi ja ennen kaikkea ihmisen tulkinta tuottavat groteskia. Toisin sanoen inhimillinen mieli tuottaa groteskia. Castillonin novelleissa groteskin mielen omaavat hahmot näkevät ympäröivän todellisuutensa groteskina tai tekevät siitä itse groteskia pienillä julmilla teoilla, jotka sekä kauhistuttavat että huvittavat lukijaa.
Hahmojen ja kertojien tapa tulkita todellisuuttaan groteskisti voi siirtyä myös lukijan tulkintamalliksi. Hahmojen groteski kerronta kutsuu lukijaa omaksumaan groteskin tulkintatavan. Castillonin kokoelman novellit toistavat groteskeja skenaarioita, joten lukija alkaa odottaa kokoelmalta groteskiutta: hänelle alkaa muodostua teosta lukiessa groteski odotushorisontti. Groteski teksti kutsuu lukijaa erilaisiin lukijapositioihin.
Tämän tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat groteskin tutkimus, fiktiivisen mielen teoria, reseptioteoria sekä Ranskan kirjallisuushistorian tutkimus, lähinnä groteskin näkökulmasta. Teorioiden pohjalta rakennetaan seuraavat hypoteesit:
1. Kertojien tapa kertoa tuottaa groteskia. He havainnoivat ja kuvaavat asioita groteskisti. Kerronta on ambivalenttia ja ristiriitaista, eikä objektiivista totuutta ole mahdollista löytää.
2. Kertojien tapa nähdä asiat groteskeina voi siirtyä lukijan tapaan tulkita ja havainnoida. Kertojien epäluulo voi myös tarttua. Groteski ohjaa ja härnää lukijaa kohti ylitulkinnan rajaa. Castillonin novellikokoelmaan muodostuu groteski odotushorisontti.
3. Groteski kutsuu lukijaansa groteskiin osallistuvaan lukijapositioon, mutta samalla työntää häntä siitä pois kohti groteskia torjuvaa lukijapositiota.
Tutkimustulokset vahvistavat esitettyjä tutkimushypoteeseja. Tutkielmassa osoitetaan, että Castillonin novellikokoelmassa Insecte tapa kertoa tuottaa groteskia. Novelleissa hahmojen tapa havainnoida ja tulkita todellisuuttaan tekee siitä groteskia. Lukija saa kertojilta ja niiltä novelleilta, joissa suhteellisen yksiselitteisesti tapahtuu karmeita asioita, epäluuloisen tulkintamallin. Lukija alkaa myös odottaa, että novelleissa on jonkinlainen kieroutunut tai ambivalentti asetelma. Lukijalle kehittyy kokoelmaa lukiessa odotushorisontti, jossa on todennäköistä, että novelleissa tapahtuu kieroutuneita, häiritseviä ja ennen kaikkea groteskeja asioita. Muodostuneen odotushorisontin seurauksena lukija saattaa alkaa tulkita novellien sisältämiä groteskeja elementtejä vielä entistä groteskimmiksi, jolloin lukija asettuu groteskia tuottavaan lukijapositioon.
Groteski on ambivalentti käsite, jonka määritelmä on ollut erilainen eri aikakausina ja erilaisissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Yleensä groteski määritellään häiritseväksi sekoitukseksi toisiinsa sopimattomia piirteitä, jotka aiheuttavat samanaikaisesti inhoa, kauhua ja huvittuneisuutta. Taideteoksen yleisön reaktio on siis olennainen osa määritelmää, ja tämän takia 2000-luvulla tutkijat ovat alkaneet korostaa groteskin määritelmässä havaintoa ja katsetta. Tämän tutkielman johtoajatus on, että inhimillinen havainnointi ja ennen kaikkea ihmisen tulkinta tuottavat groteskia. Toisin sanoen inhimillinen mieli tuottaa groteskia. Castillonin novelleissa groteskin mielen omaavat hahmot näkevät ympäröivän todellisuutensa groteskina tai tekevät siitä itse groteskia pienillä julmilla teoilla, jotka sekä kauhistuttavat että huvittavat lukijaa.
Hahmojen ja kertojien tapa tulkita todellisuuttaan groteskisti voi siirtyä myös lukijan tulkintamalliksi. Hahmojen groteski kerronta kutsuu lukijaa omaksumaan groteskin tulkintatavan. Castillonin kokoelman novellit toistavat groteskeja skenaarioita, joten lukija alkaa odottaa kokoelmalta groteskiutta: hänelle alkaa muodostua teosta lukiessa groteski odotushorisontti. Groteski teksti kutsuu lukijaa erilaisiin lukijapositioihin.
Tämän tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat groteskin tutkimus, fiktiivisen mielen teoria, reseptioteoria sekä Ranskan kirjallisuushistorian tutkimus, lähinnä groteskin näkökulmasta. Teorioiden pohjalta rakennetaan seuraavat hypoteesit:
1. Kertojien tapa kertoa tuottaa groteskia. He havainnoivat ja kuvaavat asioita groteskisti. Kerronta on ambivalenttia ja ristiriitaista, eikä objektiivista totuutta ole mahdollista löytää.
2. Kertojien tapa nähdä asiat groteskeina voi siirtyä lukijan tapaan tulkita ja havainnoida. Kertojien epäluulo voi myös tarttua. Groteski ohjaa ja härnää lukijaa kohti ylitulkinnan rajaa. Castillonin novellikokoelmaan muodostuu groteski odotushorisontti.
3. Groteski kutsuu lukijaansa groteskiin osallistuvaan lukijapositioon, mutta samalla työntää häntä siitä pois kohti groteskia torjuvaa lukijapositiota.
Tutkimustulokset vahvistavat esitettyjä tutkimushypoteeseja. Tutkielmassa osoitetaan, että Castillonin novellikokoelmassa Insecte tapa kertoa tuottaa groteskia. Novelleissa hahmojen tapa havainnoida ja tulkita todellisuuttaan tekee siitä groteskia. Lukija saa kertojilta ja niiltä novelleilta, joissa suhteellisen yksiselitteisesti tapahtuu karmeita asioita, epäluuloisen tulkintamallin. Lukija alkaa myös odottaa, että novelleissa on jonkinlainen kieroutunut tai ambivalentti asetelma. Lukijalle kehittyy kokoelmaa lukiessa odotushorisontti, jossa on todennäköistä, että novelleissa tapahtuu kieroutuneita, häiritseviä ja ennen kaikkea groteskeja asioita. Muodostuneen odotushorisontin seurauksena lukija saattaa alkaa tulkita novellien sisältämiä groteskeja elementtejä vielä entistä groteskimmiksi, jolloin lukija asettuu groteskia tuottavaan lukijapositioon.