Hengellisyys ja musiikki. Kategoria-analyysi musiikkiin ja uskonnolliseen kokemukseen liittyvissä narratiiveissa
Nevalainen, Sirpa (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101858
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101858
Tiivistelmä
Pro gradu tutkielmassani tutkin hengellisinä itseään pitämien ihmisten kokemuksia musiikista. Tutkimus toteutettiin analysoimalla kolmentoista 27-51-vuotiaan suomalaisen omaelämäkerrallisia tarinoita. Jokainen informantti koki hengelliset asiat elämässään tärkeänä ja oli tiiviisti musiikin kanssa tekemisissä.
Tutkimusmetodina käytettiin kategoria-analyysiä. Informantit kategorisoivat itsensä uskovaisiksi kristityiksi. Kristillisyys näyttäytyi läntisen herätyskristillisyyden kautta. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää sitä, mitä ja miten uskovaiset kristityt kertovat musiikista ja mitä on uskovaisten kristittyjen toiminnan kautta muodostuva musiikillinen kulttuuri.
Tutkimus oli monitieteinen. Teoria sijoittui musiikintutkimuksen lisäksi uskontotieteen ja sosiologian kentälle. Teoreettinen viitekehys oli narratiivinen tutkimus ja keskeisiä käsitteitä olivat tarina, uskonto, pyhä, hengellinen musiikki, maku ja toiseus. Teoreettiset käsitteet löytyivät aineiston pohjalta.
Hengellisyys oli aineistossa pyhää eli erotettua. Uskonto näyttäytyi jaettuna uskona Jumalaan. Hengellisyys nähtiin aitona ja elävänä uskona. Uskonnollisuus miellettiin kuolleeksi ja institutionaaliseksi. Hengellisyys eli toimintana, joka näyttäytyi yhteydenpitona sekä Jumalan että ihmisten kanssa. Musiikkimakua ohjasivat moraali ja henkilökohtaiset varioivat mieltymykset. Uskovaisten kristittyjen yhteneväistä legitiimiä musiikkimakua ei löytynyt. Keskeisinä yhdistävinä piirteinä näyttäytyivät musiikin sielukkuus ja omaan arvomaailmaan soveltuvuus.
Musiikin nähtiin olevan kokonaisvaltainen elämäntapa. Musiikin kerrottiin toimivan ihmisen ja Jumalan välisenä välittäjänä, ja myös ihmisten keskinäisenä välittäjänä. Musiikki oli hengellinen, ruumiillinen ja sosiaalinen kokemus. Kaikki nämä ulottuvuudet tulivat esille toimintana.
Musiikki kiinnittyy identiteettiin, koska musiikilla tuotetaan omaa persoonallisuutta. Hengellisen ihmisen identiteettikategorialla tuotetaan toiseutta eli luodaan ero meidän ja muiden välille. Oman itsen suhteeseen hengellisyyteen ja musiikkiin annettiin selontekoja. Moraali ohjasi musiikillista toimijuutta. Tutkimuksessani osoitan, että uskovaisen kristityn kulttuuri on kieli, jota tuotetaan ja uusinnetaan toiminnalla.
Tutkimusmetodina käytettiin kategoria-analyysiä. Informantit kategorisoivat itsensä uskovaisiksi kristityiksi. Kristillisyys näyttäytyi läntisen herätyskristillisyyden kautta. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää sitä, mitä ja miten uskovaiset kristityt kertovat musiikista ja mitä on uskovaisten kristittyjen toiminnan kautta muodostuva musiikillinen kulttuuri.
Tutkimus oli monitieteinen. Teoria sijoittui musiikintutkimuksen lisäksi uskontotieteen ja sosiologian kentälle. Teoreettinen viitekehys oli narratiivinen tutkimus ja keskeisiä käsitteitä olivat tarina, uskonto, pyhä, hengellinen musiikki, maku ja toiseus. Teoreettiset käsitteet löytyivät aineiston pohjalta.
Hengellisyys oli aineistossa pyhää eli erotettua. Uskonto näyttäytyi jaettuna uskona Jumalaan. Hengellisyys nähtiin aitona ja elävänä uskona. Uskonnollisuus miellettiin kuolleeksi ja institutionaaliseksi. Hengellisyys eli toimintana, joka näyttäytyi yhteydenpitona sekä Jumalan että ihmisten kanssa. Musiikkimakua ohjasivat moraali ja henkilökohtaiset varioivat mieltymykset. Uskovaisten kristittyjen yhteneväistä legitiimiä musiikkimakua ei löytynyt. Keskeisinä yhdistävinä piirteinä näyttäytyivät musiikin sielukkuus ja omaan arvomaailmaan soveltuvuus.
Musiikin nähtiin olevan kokonaisvaltainen elämäntapa. Musiikin kerrottiin toimivan ihmisen ja Jumalan välisenä välittäjänä, ja myös ihmisten keskinäisenä välittäjänä. Musiikki oli hengellinen, ruumiillinen ja sosiaalinen kokemus. Kaikki nämä ulottuvuudet tulivat esille toimintana.
Musiikki kiinnittyy identiteettiin, koska musiikilla tuotetaan omaa persoonallisuutta. Hengellisen ihmisen identiteettikategorialla tuotetaan toiseutta eli luodaan ero meidän ja muiden välille. Oman itsen suhteeseen hengellisyyteen ja musiikkiin annettiin selontekoja. Moraali ohjasi musiikillista toimijuutta. Tutkimuksessani osoitan, että uskovaisen kristityn kulttuuri on kieli, jota tuotetaan ja uusinnetaan toiminnalla.