Suuri ja mahtava Yleisradio? Yleisradion rooli julkisessa keskustelussa sen rahoituksesta ja tehtävistä 2012 2015
Oosi, Riikka (2016)
2016
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101853
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606101853
Tiivistelmä
Tässä pro gradu –työssäni olen tutkinut Yleisradion rahoituksesta ja tehtävistä sanomalehdissä käytyä julkista keskustelua ja yhtiön roolia yhtenä keskustelun osapuolena. Julkisesta palvelusta on keskusteltu 1980-luvun lopulta lähtien enenevässä määrin ympäri Eurooppaa kun taas Suomessa laajempi keskustelu käynnistyi kymmenkunta vuotta myöhemmin. Erityisen vilkasta keskustelua julkisen palvelun ympärillä on meillä käyty aivan viime vuosina, minkä taustalla on Yleisradion rahoitusmallin uudistaminen 2000-luvun lopulla.
Tarkastelen Ylestä käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa ja Kalevassa 1.1.2012–31.3.2015 välisenä aikana julkaistuissa kirjoituksissa, joissa otetaan selkeästi kantaa joko Ylen rahoitukseen tai sen tehtäviin. Ylen roolia keskustelussa on puolestaan pyritty avaamaan Ylen lehdille samana ajankohtana osoittamien vastineiden ja oikaisupyyntöjen sekä Ylen viestintäjohtajan Reija Hyvärisen teemahaastattelun kautta. Aineistoa on lähestytty median
yhteiskunnallisen kontekstin sekä julkisen keskustelun kontekstin kautta.
Sanomalehdissä Ylestä käydyssä keskustelussa esiintyi tutkimusaikana kolme teemaa: Ylen rahoitus ja muu mediatalous, Ylen tehtävä ja Ylen tuottama sisältö. Vaikka teemojen ympärillä käytiin runsaasti keskustelua, ei Yle yhtiönä osallistunut siihen kovinkaan aktiivisesti. Keskustelu oli enimmäkseen kaupallisen median dominoimaa ja sitä käytiin lähinnä markkinatalouden
näkökulmasta. Näkyvämpää roolia keskustelun yhtenä osapuolena Yle ryhtyi ottamaan vasta tutkimusajankohdan loppupuolella. Julkisen keskustelun ideaalin näkökulmasta tarkasteltuna tutkimusaineistossa käyty keskustelu jäi siten vajavaiseksi, eikä siinä syntynyt kunnollista vuoropuhelua. Keskustelussa esiin nostettuihin ongelmiin ei myöskään kyetty esittämään sellaisia ratkaisuehdotuksia, joihin eri osapuolet olisivat voineet tarttua.
Julkinen keskustelu on yksi yritys määritellä julkista palvelua ja sen tehtävää yhteiskunnassa. Puutteellisenakin tällä keskustelulla on yhteiskunnallista merkitystä, sillä median kautta sitä seuraa iso joukko kansalaisia. Keskustelussa esitetyillä argumenteilla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, jonka tulisi julkisen keskustelun periaatteen mukaisesti ohjata päätöksentekoa.
Viimeaikaista keskustelua on kuitenkin leimannut monotonisuus ja polarisoituminen. Keskustelun osapuolten tulisikin luopua lukkiutuneista asemistaan, jotta kotimainen media-ala voisi aidosti
tarkastella yhteistyössä niitä keinoja, joilla pärjätä median murroksessa.
Tarkastelen Ylestä käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa ja Kalevassa 1.1.2012–31.3.2015 välisenä aikana julkaistuissa kirjoituksissa, joissa otetaan selkeästi kantaa joko Ylen rahoitukseen tai sen tehtäviin. Ylen roolia keskustelussa on puolestaan pyritty avaamaan Ylen lehdille samana ajankohtana osoittamien vastineiden ja oikaisupyyntöjen sekä Ylen viestintäjohtajan Reija Hyvärisen teemahaastattelun kautta. Aineistoa on lähestytty median
yhteiskunnallisen kontekstin sekä julkisen keskustelun kontekstin kautta.
Sanomalehdissä Ylestä käydyssä keskustelussa esiintyi tutkimusaikana kolme teemaa: Ylen rahoitus ja muu mediatalous, Ylen tehtävä ja Ylen tuottama sisältö. Vaikka teemojen ympärillä käytiin runsaasti keskustelua, ei Yle yhtiönä osallistunut siihen kovinkaan aktiivisesti. Keskustelu oli enimmäkseen kaupallisen median dominoimaa ja sitä käytiin lähinnä markkinatalouden
näkökulmasta. Näkyvämpää roolia keskustelun yhtenä osapuolena Yle ryhtyi ottamaan vasta tutkimusajankohdan loppupuolella. Julkisen keskustelun ideaalin näkökulmasta tarkasteltuna tutkimusaineistossa käyty keskustelu jäi siten vajavaiseksi, eikä siinä syntynyt kunnollista vuoropuhelua. Keskustelussa esiin nostettuihin ongelmiin ei myöskään kyetty esittämään sellaisia ratkaisuehdotuksia, joihin eri osapuolet olisivat voineet tarttua.
Julkinen keskustelu on yksi yritys määritellä julkista palvelua ja sen tehtävää yhteiskunnassa. Puutteellisenakin tällä keskustelulla on yhteiskunnallista merkitystä, sillä median kautta sitä seuraa iso joukko kansalaisia. Keskustelussa esitetyillä argumenteilla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, jonka tulisi julkisen keskustelun periaatteen mukaisesti ohjata päätöksentekoa.
Viimeaikaista keskustelua on kuitenkin leimannut monotonisuus ja polarisoituminen. Keskustelun osapuolten tulisikin luopua lukkiutuneista asemistaan, jotta kotimainen media-ala voisi aidosti
tarkastella yhteistyössä niitä keinoja, joilla pärjätä median murroksessa.