Äänen lämmittelyn akustiset ja subjektiiviset vaikutukset tottuneilla ja tottumattomilla ääniharjoitusten tekijöillä

Abstract

Äänen lämmittelyllä tarkoitetaan ennen ääntösuoritusta tehtäviä harjoituksia, joiden avulla tavoitellaan helposti ja vaivattomasti kulkevaa, laadullisesti hyvää ja käyttöä kestävää ääntä. Tutkielmassa selvitetään, onko lämmittelijän aiemmalla äänenharjoittamiskokemuksella vaikutusta äänen lämmittelyn onnistumiseen.

Tutkimukseen osallistui 15 20-30-vuotiasta naista, joista viisi oli tottumattomia ja viisi tottuneita äänenharjoittajia. Viisi muodosti verrokkiryhmän. Osa verrokkiryhmään kuuluvista harjoitti ääntään säännöllisesti. Tutkimusaineisto koostui ennen 15 minuutin äänen lämmittelyä ja sen jälkeen äänitetyistä näytteistä sekä osallistujien tutkimuksen eri vaiheissa täyttämistä lomakkeista, joissa arvioitiin mm. äänen tuottamisen työläyttä. Verrokkiryhmällä äänen lämmittelyn korvasi 15 minuutin äänilepo.

Äänen lämmittelyn vaikutuksia mitattiin akustisin menetelmin. Ääninäytteistä mitattiin maksimiäännönkesto, hiljaisin ja korkein mahdollinen sävel, perturbaatiota mittaavat jitter ja shimmer sekä signaalin hälyn ja soinnillisen aineksen suhdetta kuvaava NHR. Kullekin osallistujalle laskettiin äänen laatua kuvaava arvo käyttäen Dysphonia Severity Indexiä, jonka on aiemmassa tutkimuksessa todettu olevan tarpeeksi herkkä mittari äänen pientenkin laadullisten muutosten kuvaamisessa. Mittaustuloksia verrattiin osallistujien itse arvioimaan äännön työläyteen.

Tuloksien perusteella voidaan todeta, että tottuneet äänenharjoittajat eivät onnistuneet äänen lämmittelemisessä paremmin kuin tottumattomat äänenharjoittajat. Selkeimmin lämmittelyn myötä paranivat tottumattomilla äänenharjoittajilla shimmer- ja NHR-arvot ja tottuneilla äänenharjoittajilla jitter- ja NHR-arvot. Äännön työläyden tunnettiin kummassakin ryhmässä vähentyneen lämmittelyn seurauksena. Tilastollisesti merkitsevät erot havaittiin tottumattomilla äänenharjoittajilla shimmer-arvoissa ja kummassakin ryhmässä äännön työläydessä.

Yllättävää tuloksissa oli, että myös verrokkiryhmässä havaittiin äänen laadun parantuvan. Tämän voidaan arvella johtuvan pelkästä äänen käyttämisestä johtuvasta äänen lämpenemisestä. Muutokset olisivat tällöin seurausta äänitystehtävien suorittamisesta ja niiden jälkeisestä äänen lepuuttamisesta. Verrokkiryhmällä selkeimmät muutokset havaittiin jitter- ja shimmer-arvoissa. Äännön koetun työläyden ei havaittu vähenevän.

Lämmittelyn suorittaneiden ja verrokkiryhmän tulokset eroavat siis siinä, että ääntään lämmitelleillä paranivat NHR-arvot, ja he kokivat äänen tuottamisen helpottuvan. Tuloksien perusteella vaikuttaa siltä, että äänen lämmittelyn hyödyt perustuvat siihen, että puhetekniikkaa parantavat harjoitukset muuttavat ääniväylän impedanssia eli parantavat äänihuulten värähtelyolosuhteita. Tämän seurauksena äänen tuottaminen tuntuu helpommalta. Tulevaisuudessa äänen lämmittelyä voitaisiin tutkia arvioimalla äänen laadun paranemista kuuntelukokeen ja pitkäaikaiskeskiarvospektrien avulla.