Liikkeen- ja ammatinharjoittajan tuloverotus. Tulolähdejako eilen - tänään - huomenna
Tapaninaho, Merja (2016)
2016
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606061818
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606061818
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on perehtyä liikkeen- ja ammatinharjoittajien tuloverotukseen sekä tulolähdejakoon. Aihetta käsitellään niin historiallisesta kuin nykytilannetta ja tulevaisuuttakin tarkastelevasta näkökulmasta. Historiallisessa osuudessa pyritään selvittämään, miten nykyinen tuloverojärjestelmä ja tulolähdejako ovat syntyneet. Nykyisyyttä kuvaavassa osiossa käsitellään liikkeen- ja ammatinharjoittajien elinkeinoverotuksen erityispiirteitä ja niiden perusteluita. Tavoitteena on myös selvittää, millaisia ongelmia nykyinen tuloverojärjestelmä aiheuttaa tai voi aiheuttaa. Tutkielman lopuksi esitellään erilaisia tulolähdejakoon liittyviä muutosvaihtoehtoja. Tutkimusmenetelmä on pääasiassa lainopillinen, mutta tutkielmassa on myös oikeushistoriallisia ja veropoliittisia piirteitä.
Tulolähdeajattelu on vakiintunut verojärjestelmässämme verotettavan tulon viitekehykseksi. Nykyinen kolmen tulolähteen malli syntyi 1990-luvun alussa, kun Suomessa siirryttiin eriytettyyn tuloverojärjestelmään. Verovelvollisella voi olla maatalouden, elinkeinotoiminnan ja henkilökohtaisten tulojen tulolähde. Erityisesti osakeyhtiöiden tulolähdejaon tarpeellisuudesta on keskusteltu. Muutosvaihtoehdoiksi on esitetty yhteisöjen tulolähdejaosta luopumista tai elinkeinoverolain soveltamisalan laajentamista. Laajempia jatkoselvityksiä tai konkreettisia muutosehdotuksia ei kuitenkaan ole tehty. Luonnollisten henkilöiden tulolähdejakoa ei sen sijaan ole kyseenalaistettu. Tulolähdejaon tarkoituksena on pitää verovelvollisen erilaisten tulonhankkimistoimintojen tulot ja menot erillään. Koska luonnollisella henkilöllä on tulonhankkimistoimintansa lisäksi yksityistaloutensa, tulolähdejakoa tarvitaan ainakin jollain tasolla pitämään nämä erillään.
Luonnollisen henkilön eri tulolähteiden verotettavat tulot jaetaan ansio- ja pääomatuloihin, mutta yhteisöjen verotus tapahtuu tulolähteittäin. Verolainsäädännössä onkin useita vain luonnollisen henkilön elinkeinotulon laskentaan liittyviä erityissäännöksiä, jotka aiheutuvat eriytetystä tuloverojärjestelmästä. Erityissäännöksillä on pyritty parantamaan liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä palkansaajien ja osakeyhtiön omistajayrittäjien keskinäistä neutraliteettia. Erityissäännöksiä ovat esimerkiksi toimintavaraus, lisävähennykset, kiinteistöjen ja arvopapereitten luovutusvoittojen käsitteleminen aina pääomatuloina sekä yritystulon pääomatulo-osuuden määrittämiseen liittyvä valinnanmahdollisuus.
Tulolähdeajattelu on vakiintunut verojärjestelmässämme verotettavan tulon viitekehykseksi. Nykyinen kolmen tulolähteen malli syntyi 1990-luvun alussa, kun Suomessa siirryttiin eriytettyyn tuloverojärjestelmään. Verovelvollisella voi olla maatalouden, elinkeinotoiminnan ja henkilökohtaisten tulojen tulolähde. Erityisesti osakeyhtiöiden tulolähdejaon tarpeellisuudesta on keskusteltu. Muutosvaihtoehdoiksi on esitetty yhteisöjen tulolähdejaosta luopumista tai elinkeinoverolain soveltamisalan laajentamista. Laajempia jatkoselvityksiä tai konkreettisia muutosehdotuksia ei kuitenkaan ole tehty. Luonnollisten henkilöiden tulolähdejakoa ei sen sijaan ole kyseenalaistettu. Tulolähdejaon tarkoituksena on pitää verovelvollisen erilaisten tulonhankkimistoimintojen tulot ja menot erillään. Koska luonnollisella henkilöllä on tulonhankkimistoimintansa lisäksi yksityistaloutensa, tulolähdejakoa tarvitaan ainakin jollain tasolla pitämään nämä erillään.
Luonnollisen henkilön eri tulolähteiden verotettavat tulot jaetaan ansio- ja pääomatuloihin, mutta yhteisöjen verotus tapahtuu tulolähteittäin. Verolainsäädännössä onkin useita vain luonnollisen henkilön elinkeinotulon laskentaan liittyviä erityissäännöksiä, jotka aiheutuvat eriytetystä tuloverojärjestelmästä. Erityissäännöksillä on pyritty parantamaan liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä palkansaajien ja osakeyhtiön omistajayrittäjien keskinäistä neutraliteettia. Erityissäännöksiä ovat esimerkiksi toimintavaraus, lisävähennykset, kiinteistöjen ja arvopapereitten luovutusvoittojen käsitteleminen aina pääomatuloina sekä yritystulon pääomatulo-osuuden määrittämiseen liittyvä valinnanmahdollisuus.