Selitykset, mallit ja systeemit biologiassa - tarkastelua tiedon esittämisestä systeemibiologiassa

Abstract

Biologia ei ole tieteen kentällä mikään uusi tieteenala. Biologia oli pitkään luonteeltaan niin sanotusti vitalistinen tiede, jolla oli tieteen historiassa hyvin pitkään omat sääntönsä ja käsitteensä riippumatta ns. fundamentaalitieteistä, kuten fysiikasta, perustuen siihen, että elämä ja täten elämäntieteet katsottiin olevan jokseenkin oma luokkansa.. Kuitenkin modernit tieteenfilosofiset mallit ja näkemykset pakottivat biologian altistumaan ajatukselle fundamentaalisesta tieteestä, joka käytännössä tarkoitti lakeihin ja aksioomiin perustuvaa fysiikkaa. Biologiasta tuli siis elämäntieteen sijaan konkreettinen ja käytännöllinen tiede, joka alistui enemmän tai vähemmän näkemykselle siitä, että kaikki olisi jopa biologiassa selitettävissä ns. fundamentaalitieteiden tapojen mukaisesti. Pian kuitenkin kävi ilmi, että biologia ei tieteenä sovellu näihin malleihin ja etenkin redusointiin perustuvaan tieteeseen, ja tarvittiin uusia näkemyksiä että metodologioita sovittaa tämä kiistatta merkittävä tiede vastaamaan modernin tieteen omia määritelmiä siten, miten tieteenfilosofia näki tieteen tekemisen ja sen tuottaman tiedon olevan. Tästä seurasi solu- molekyyli- ja systeemibiologian kautta tietynlainen kehittymisspiraali tieteellisen selittämisen, mallintamisen ja systeemiorientaation orientaation mukaisesti.

Tämä teksti käsittelee sitä, minkälaisia ongelmia biologia tieteenä kohtasi tieteenfilosofian painostuksesta ja miten biologia reagoi näihin painostuksiin tavalla, jota biologian tekijät eivät varmasti osanneet odottaa. Idea on siis siinä, että tieteenfilosofian näkemykset pyrittiin sovittamaan biologiaan siten, miten niitä sovellettiin mm. fysiikkaan. Tämä teksti on pitkä matka tieteenfilosofiasta biologian kehityksen kautta kutakuinkin siihen, missä biologia on nyt ja miten tieteenfilosofiset mallit muuttuivat kuten käsitteet tieteestä itsestään. Tämä teksti tarkastelee moderneja selitysmalleja ja systeemitason asenteita koskien modernia biologiaa suhteessa nykyaikaiseen tieteenfilosofiaan. Tarkoitus ei ole luoda eroja, vaan löytää vastaavaisuuksia tässä vaikeassa skenaariossa. Tekstin tarkoitus on näyttää, että vaikka tilanne on vaikea, moderni tieteenfilosofia omaa työkalut käsitellä niinkin vaikeaa asiaa kuin biologia ja sen monet, jopa tuoreet, kehityssuunnat. Lyhyesti sanottuna tämä teksti kuvaa deskriptiivisesti sitä matkaa, jota tieteenfilosofia vaati biologialta, mutta biologia meni tieteenfilosofian edelle. Seuraukset olivat jokseenkin odottamattomia ja systeemibiologia tuoreimpana ei-soveltavana tieteenä joskin kontrolloi sitä, minkälaisia tieteenfilosofisia selityksiä, malleja ja metodeja käytetään.