Eheytyvän elinympäristön jäljillä Kangasalan Suoramalla
Arpiainen, Eija (2016)
2016
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031796
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031796
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia yhdyskuntarakenteen eheyttämisen suhteutumista elinympäristön koettuun laatuun. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, joka paikantuu Kangasalan Suoramalle. Tutkimuksen kohteena on Suoraman eheyttävää kehittämistä suunnittelevien kaavoittajien eheyttämistä koskevien yleisten ja paikallistuvien näkemysten suhde alueen asukkaiden elinympäristölleen määrittämiin laatutekijöihin. Tavoitteena on tuoda esiin kaavoittajien ja asukkaiden näkökulmien avulla eheyttävien pyrkimysten ja elinympäristön tärkeiden piirteiden yhtäläisyydet ja eroavaisuudet.
Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluista, joista kuusi on kävelyhaastatteluna toteutettuja asukashaastatteluja ja kaksi perinteisenä haastatteluna toteutettuja asiantuntijahaastatteluja. Aineiston analysointi perustuu teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin. Teoreettinen viitekehys muodostuu yhdyskuntasuunnittelun teoreettisesta muutoskontekstista, eheyttämisen ja eheyttävän suunnittelun määrittelyistä sekä sen suhteutumisesta yhdyskuntarakenteen suunnittelun muutokseen. Lisäksi keskeinen osa viitekehystä on eheyttämisen ja elinympäristön koetun laadun suhteen esiin tuominen.
Eheyttävän suunnittelun ja asukkaiden määrittämien elinympäristön laatutekijöiden kannalta Suoramalla keskeisiksi näkökulmiksi muodostuu toimintojen ja ympäristökuvan kehittäminen sekä sosiaalisen rakenteen mahdollisuudet. Eheyttämisen tavoitteena nähdään olevan yhdyskuntarakenteellisten päämäärien lisäksi paikallisidentiteetin vahvistamisen tukeminen.
Kaavoittajien ja asukkaiden näkökulmien välillä on ohipuhuntaa, vaikka asukkaiden määrittelemät hyvän elinympäristön tekijät kohtaavatkin suurimmalta osin kaavoittajien paikalliset eheyttävät tavoitteet. Eheyttäminen on vaikeasti määriteltävä monien näkökulmien muodostuma, mutta onnistuessaan eheyttävä suunnittelu voi tuoda erilaisia lähestymistapoja lähemmäs toisiaan ja avata uusia mahdollisuuksia erilaisille yhteistyön muodoille ja paikallisten voimavarojen hyödyntämiselle.
Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluista, joista kuusi on kävelyhaastatteluna toteutettuja asukashaastatteluja ja kaksi perinteisenä haastatteluna toteutettuja asiantuntijahaastatteluja. Aineiston analysointi perustuu teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin. Teoreettinen viitekehys muodostuu yhdyskuntasuunnittelun teoreettisesta muutoskontekstista, eheyttämisen ja eheyttävän suunnittelun määrittelyistä sekä sen suhteutumisesta yhdyskuntarakenteen suunnittelun muutokseen. Lisäksi keskeinen osa viitekehystä on eheyttämisen ja elinympäristön koetun laadun suhteen esiin tuominen.
Eheyttävän suunnittelun ja asukkaiden määrittämien elinympäristön laatutekijöiden kannalta Suoramalla keskeisiksi näkökulmiksi muodostuu toimintojen ja ympäristökuvan kehittäminen sekä sosiaalisen rakenteen mahdollisuudet. Eheyttämisen tavoitteena nähdään olevan yhdyskuntarakenteellisten päämäärien lisäksi paikallisidentiteetin vahvistamisen tukeminen.
Kaavoittajien ja asukkaiden näkökulmien välillä on ohipuhuntaa, vaikka asukkaiden määrittelemät hyvän elinympäristön tekijät kohtaavatkin suurimmalta osin kaavoittajien paikalliset eheyttävät tavoitteet. Eheyttäminen on vaikeasti määriteltävä monien näkökulmien muodostuma, mutta onnistuessaan eheyttävä suunnittelu voi tuoda erilaisia lähestymistapoja lähemmäs toisiaan ja avata uusia mahdollisuuksia erilaisille yhteistyön muodoille ja paikallisten voimavarojen hyödyntämiselle.