Sosiaalinen päihdepalveluissa - Päihdetyön Talentia ry:n hallituksen jäsenten diskurssianalyyttinen haastattelututkimus
Julkunen, Eveliina (2016)
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031791
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031791
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena ovat sosiaalista rakentavat diskurssit päihdepalveluissa. Sosiaalinen asettuu erääksi mahdolliseksi tavaksi tulkita päihdeongelmaa ja sen kautta jäsennetään kokonaisvaltaista ymmärrystä päihdeongelmasta. Päihdeongelman muiksi mahdollisiksi tulkinta-kehyksiksi asettuvat moraalis-hengellinen, lääketieteellinen ja psykologinen tulkintakehys.
Tutkimus on toteutettu Päihdetyön Talentia ry:n tilauksesta järjestön vuoden 2016 juhlavuoden kunniaksi. Tavoitteena on ollut selvittää, miten päihdehuollon sosiaalityössä työskennelleet ja samanaikaisesti Päihdetyön Talentia ry:n hallituksessa toimineet sosiaalityön asiantuntijat sanallistavat sosiaalisen tulkintakehyksen merkitystä päihdeongelmien ymmärtämisessä. Tutkimukseen sisältyy historiallinen aspekti, sillä tutkimuksen aikajänteenä on järjestön toiminta-aika vuosina 1986-2016. Tutkimuksen aineistona ovat päihdehuollon sosiaalityön asiantuntijoiden ryhmähaastattelut. Haastatteluita toteutettiin neljä ja niihin osallistui yhteensä yhdeksän haastateltavaa.
Sosiaalinen konstruktionismi on tutkimuksen teoreettinen viitekehys, joka on keskeisessä roolissa läpi tutkimuksen. Päihdeongelman tulkintakehykset on konstruoitu päihdeongelmiin liittyvän kirjallisuuden ja tutkimuksen perusteella, eivätkä kyseiset tulkintakehykset ole ainoita mahdollisia tapoja jäsentää päihdeongelmaa. Aineiston analyysi on toteutettu diskurssianalyysina. Tavoitteena on ollut etsiä aineistosta sosiaalisen tulkintakehyksen mukaisia kuvauksia, puhetapoja ja selontekoja. Analyysin tuloksena sosiaalinen tulkintakehys muodostuu kokonaisvaltaisuus- ja ihmisarvo-diskursseista, jotka koostuvat useista aladiskursseista. Tulokset osoittavat muun muassa sen, miten päihdeongelman tulkinta sosiaalisen tulkintakehyksen kautta asettuu vastakkaiseksi lääketieteellisen tulkintakehyksen kanssa. Sosiaalinen sanallistuu kokonaisvaltaisuutena ja ihmisarvon kunnioittamisena. Sosiaalinen asettuu korostamaan ihmisen kokonaisvaltaisuutta sekä yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen merkitystä päihdeongelman ymmärtämisessä. Päihdeongelman tulkitsemisessa ei tulisi korostaa vain yksilön ongelman määrittelyn diagnoosien tai muiden staattisten määritelmien kautta. Sen sijaan keskeistä on yksilön ja päihdeongelman ymmärtäminen osana kontekstiaan sekä päihdeongelman määrittely suhteessa vallitsevaan kontekstiin.
Jatkotutkimuksen kannalta on olennaista tarkastella päihdeongelmien tarkastelua ilmiötasolla ja sitä, millaisista tulkinnoista ja ymmärryksestä käsin eri alojen ammattilaisen ymmärtävät päihdeongelmien luonnetta. Tällä voisi olla merkitystä päihdeongelmien moniammatillisen hoidon kokonaisvaltaisuuden tavoittelussa. Myös eri alojen opiskelijoiden käsitykset päihdeongelman tulkinnasta ovat tutkimisen arvoista sen kannalta, miten tulevaisuuden päihdepalveluiden työntekijät tulkitsevat päihdeongelmaa.
Tutkimus on toteutettu Päihdetyön Talentia ry:n tilauksesta järjestön vuoden 2016 juhlavuoden kunniaksi. Tavoitteena on ollut selvittää, miten päihdehuollon sosiaalityössä työskennelleet ja samanaikaisesti Päihdetyön Talentia ry:n hallituksessa toimineet sosiaalityön asiantuntijat sanallistavat sosiaalisen tulkintakehyksen merkitystä päihdeongelmien ymmärtämisessä. Tutkimukseen sisältyy historiallinen aspekti, sillä tutkimuksen aikajänteenä on järjestön toiminta-aika vuosina 1986-2016. Tutkimuksen aineistona ovat päihdehuollon sosiaalityön asiantuntijoiden ryhmähaastattelut. Haastatteluita toteutettiin neljä ja niihin osallistui yhteensä yhdeksän haastateltavaa.
Sosiaalinen konstruktionismi on tutkimuksen teoreettinen viitekehys, joka on keskeisessä roolissa läpi tutkimuksen. Päihdeongelman tulkintakehykset on konstruoitu päihdeongelmiin liittyvän kirjallisuuden ja tutkimuksen perusteella, eivätkä kyseiset tulkintakehykset ole ainoita mahdollisia tapoja jäsentää päihdeongelmaa. Aineiston analyysi on toteutettu diskurssianalyysina. Tavoitteena on ollut etsiä aineistosta sosiaalisen tulkintakehyksen mukaisia kuvauksia, puhetapoja ja selontekoja. Analyysin tuloksena sosiaalinen tulkintakehys muodostuu kokonaisvaltaisuus- ja ihmisarvo-diskursseista, jotka koostuvat useista aladiskursseista. Tulokset osoittavat muun muassa sen, miten päihdeongelman tulkinta sosiaalisen tulkintakehyksen kautta asettuu vastakkaiseksi lääketieteellisen tulkintakehyksen kanssa. Sosiaalinen sanallistuu kokonaisvaltaisuutena ja ihmisarvon kunnioittamisena. Sosiaalinen asettuu korostamaan ihmisen kokonaisvaltaisuutta sekä yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen merkitystä päihdeongelman ymmärtämisessä. Päihdeongelman tulkitsemisessa ei tulisi korostaa vain yksilön ongelman määrittelyn diagnoosien tai muiden staattisten määritelmien kautta. Sen sijaan keskeistä on yksilön ja päihdeongelman ymmärtäminen osana kontekstiaan sekä päihdeongelman määrittely suhteessa vallitsevaan kontekstiin.
Jatkotutkimuksen kannalta on olennaista tarkastella päihdeongelmien tarkastelua ilmiötasolla ja sitä, millaisista tulkinnoista ja ymmärryksestä käsin eri alojen ammattilaisen ymmärtävät päihdeongelmien luonnetta. Tällä voisi olla merkitystä päihdeongelmien moniammatillisen hoidon kokonaisvaltaisuuden tavoittelussa. Myös eri alojen opiskelijoiden käsitykset päihdeongelman tulkinnasta ovat tutkimisen arvoista sen kannalta, miten tulevaisuuden päihdepalveluiden työntekijät tulkitsevat päihdeongelmaa.