"Kunnallinen markkinahan ei oo marketti" - kunnallisten viranhaltijoiden tulkinnat valinnanvapaudesta ikäihmisten hoivapalveluissa

Abstract

Ikäihmisten hoivan järjestäminen on yksi sosiaalipolitiikan suurista kysymyksistä. Väestö vanhenee, ja yhteiskunnan on pienentyvillä verotuloilla vastattava kasvavaan hoivatarpeeseen. Sosiaalisiin oikeuksiin perustuvat ikäihmisten hoivapalvelut on perinteisesti järjestetty kunnan toimesta, jolloin ikäihmisen kansalaisuus on olennaisilta osin saanut merkityksensä kunnallisessa palvelujärjestelmässä. Viime vuosikymmeninä palvelujärjestelmän painopistettä on siirretty kohti yritysten, järjestöjen ja omaisten tuottamaa hoivaa. Kunnissa on tehty ratkaisuja, jotka muovaavat julkispalveluiden ideaa kohti markkinavetoista palvelujärjestelmää. Samalla muokataan kansalaisuuden saamia merkityksiä. Avainsanana on palvelun käyttäjän valinnanvapaus. Valinnanvapauden ajatellaan tekevän passiivisesta etuuskansalaisesta aktiivisen kuluttajan palvelumarkkinoille.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on kunnallisten viranhaltijoiden tulkinnat ikäihmisten valinnanvapaudesta hoivapalveluissa. Päämääränä on selvittää, minkälaisia merkityksiä ikäihmisten valinnanvapaus viranomaisten haastattelupuheessa saa ja minkälaisia tulkintoja viranomaiset tuottavat ikäihmisistä valinnan tekijöinä. Aineistona on kuuden eri kunnan vanhuspalveluista vastaavan operatiivisen tason viranhaltijan haastattelut. Tutkimuksessa on analysoitu viranhaltijoiden tuottamia ikäihmisten valintaan ja valinnanvapauteen liittyviä merkityskokonaisuuksia ja tulkittu niitä aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta nousseiden kuntalaisuuden ja kuluttajuuden tulkintakehysten valossa.

Tulokset osoittavat, että kuntalaisuus on edelleen ikäihmisen tärkein rooli palvelumarkkinoilla. Kunnallinen palvelujärjestelmä luo puitteet ikäihmisen rajatuille valinnanmahdollisuuksille. Päätökset palveluiden piiriin pääsemisestä perustuvat kunnissa määriteltyihin kriteereihin ja asiantuntijoiden tekemään palvelutarpeen arviointiin. Palveluiden kysyntä ylittää niiden tarjonnan, jolloin valinnanvapautta mahdollistavia toimivia palvelumarkkinoita ei pääse syntymään. Kotihoivapainotteisuus mahdollistaa valintojen tekemisen pienissä, arkisissa asioissa, mutta hoivakokonaisuuden rakennuspalikat riippuvat kuntien tarjoamista resursseista. Palveluseteli mahdollistaa avustetun valinnan kuntien ennaltamäärittelemässä kehyksessä. Viranomaistulkintojen mukaan kunnat kannustavat yksityisten palveluiden käyttämiseen. Joissain tilanteissa tulkintojen mukaan näyttäisi siltä, että ikäihmisillä voisi olla kuluttajuuteen liittyviä valmiuksia, mutta kunnallisessa palvelujärjestelmässä kuluttajuuden idea ei näyttäydy keskeisenä ilmiönä.