Kohti psykososiaalisen sosiaalityön itseymmärrystä - Vuorovaikutus menetelmänä ja käytäntönä suomalaisessa psykososiaalisen sosiaalityön diskurssissa
Kemmo, Jussi (2016)
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031778
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031778
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvennetään suomalaisen psykososiaalisen sosiaalityön merkitystä alan opetuksen ja tutkimuksen teksteistä. Ensin tutkimus taustoitetaan havainnoimalla sosiaalityön puhetta psykososiaalisesta työstä. Havaintojen mukaan psykososiaalinen on sosiaalityössä keskeinen, mutta samalla ristiriitainen käsite ja työmuoto. Psykososiaalisen käsitteen merkitys on suomalaisessa sosiaalityössä kateissa, eikä keskustelu aiheesta etene. Lisäksi psykososiaalisen työmuodon merkityksen keskiössä on sosiaalityön asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutussuhteen merkitys.
Taustoituksen jälkeen tutkimuksessa rakennetaan tutkimusasetelma, jolla haetaan syvempää ymmärrystä alun havainnoista taustateorioiden avulla. Georg Wallsin teoria tietovertikaalista ja -horisontaalista jäsentää sosiaalityön vuorovaikutusta, ja Michel Foucault n teoria ristiriidasta vihjaa diskurssin läsnäoloa. Tutkimusmetodiksi muodostuu diskurssianalyysi. Tutkimus kiinnittyy konstruktionistiseen näkemykseen kielestä toimintana. Koska keskustelussa psykososiaalisesta sosiaalityöstä argumentoidaan etenkin sosiaalityön asiakkaan ja työntekijän välisen vuorovaikutussuhteen merkityksistä, rakentuu tämänkin tutkimuksen näkökulma aiheeseen vuorovaikutuksen kautta.
Aineiston analyysissa sosiaalityön vuorovaikutuksen merkityksiä tarkastellaan psykososiaalisen sosiaalityön keskustelun muodostavista teksteistä. Analyysin tuloksena tutkitussa keskustelussa rakentuu kaksi vuorovaikutuksen merkitystä: vuorovaikutus menetelmänä ja vuorovaikutus käytäntönä. Tutkimuksen johtopäätöksissä ja pohdinnoissa tutkimuksen alun havaintoja ja tutkimuksessa kuljettua matkaa katsotaan uudesta näkökulmasta. Luvussa havainnoidaan psykososiaalisen sosiaalityön ristiriitaista luonnetta, reflektoidaan tutkimusmetodin merkitystä selventämisessä ja haetaan uutta näkökulmaa aiheeseen. Tämän pro gradu -tutkielman suuntana on ollut itseymmärryksen lisääminen, joka voisi toimia psykososiaalisen sosiaalityön kehittämisen alkupisteenä.
Taustoituksen jälkeen tutkimuksessa rakennetaan tutkimusasetelma, jolla haetaan syvempää ymmärrystä alun havainnoista taustateorioiden avulla. Georg Wallsin teoria tietovertikaalista ja -horisontaalista jäsentää sosiaalityön vuorovaikutusta, ja Michel Foucault n teoria ristiriidasta vihjaa diskurssin läsnäoloa. Tutkimusmetodiksi muodostuu diskurssianalyysi. Tutkimus kiinnittyy konstruktionistiseen näkemykseen kielestä toimintana. Koska keskustelussa psykososiaalisesta sosiaalityöstä argumentoidaan etenkin sosiaalityön asiakkaan ja työntekijän välisen vuorovaikutussuhteen merkityksistä, rakentuu tämänkin tutkimuksen näkökulma aiheeseen vuorovaikutuksen kautta.
Aineiston analyysissa sosiaalityön vuorovaikutuksen merkityksiä tarkastellaan psykososiaalisen sosiaalityön keskustelun muodostavista teksteistä. Analyysin tuloksena tutkitussa keskustelussa rakentuu kaksi vuorovaikutuksen merkitystä: vuorovaikutus menetelmänä ja vuorovaikutus käytäntönä. Tutkimuksen johtopäätöksissä ja pohdinnoissa tutkimuksen alun havaintoja ja tutkimuksessa kuljettua matkaa katsotaan uudesta näkökulmasta. Luvussa havainnoidaan psykososiaalisen sosiaalityön ristiriitaista luonnetta, reflektoidaan tutkimusmetodin merkitystä selventämisessä ja haetaan uutta näkökulmaa aiheeseen. Tämän pro gradu -tutkielman suuntana on ollut itseymmärryksen lisääminen, joka voisi toimia psykososiaalisen sosiaalityön kehittämisen alkupisteenä.