Lemmikkieläimelle osoitettu puhe keskusteluna
Saarikalle, Anne (2016)
2016
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031766
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031766
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään, kuinka omistajan ja lemmikkieläimen välinen vuorovaikutustilanne etenee keskusteluna. Tavoitteena on tarkastella keinoja, joilla omistaja pyrkii kietomaan ei-kielellisen eläimen mukaan keskusteluun.
Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi. Vaikka omistajan ja lemmikin välinen vuorovaikutustilanne ei vastaakaan käsitystä perinteisestä keskustelusta, siinä on paljon piirteitä, joita voi tarkastella keskustelunanalyysin tarjoamin keinoin. Aineistona on kissalle, kaniinille ja hamsterille osoitettua puhetta sisältäviä kuva- ja äänitallenteita, joiden yhteispituus on reilut kolme tuntia.
Kanssakäyminen lemmikkieläimen kanssa on kauttaaltaan vuorovaikutushakuista. Kommunikointi on hyvin toimintakeskeistä, mutta tilanteet etenevät myös keskusteluna. Omistaja esimerkiksi osoittaa lemmikkieläimelleen runsaasti direktiivisiä ja interrogatiivisia lausumia, joilla hän pyrkii saamaan eläimen keskustelun osalliseksi. Eläimen toiminta ja ääntely tulevat usein tulkituiksi vuoroina, jotka huomioiden omistaja vie keskustelua eteenpäin. Keskustelusekvensseissä voidaan havaita vieruspareja, kun eläimen vuorot asettuvat etu- tai jälkijäseniksi. Vaikka eläin siis saattaa vaikuttaa keskustelun etenemiseen, asetelma on hyvin epäsymmetrinen ja keskustelu pohjautuu pitkälti omistajan tulkintoihin.
Omistajan puheen paralingvistiset piirteet, kuten äänenvoimakkuus ja intonaatio, ovat tärkeässä osassa lemmikille puhuttaessa. Vaikka eläin ei ymmärrä omistajansa puhetta, sen on joskus mahdollista paitsi toiminnallisten myös paralingvististen vihjeiden avulla tunnistaa omistajansa intentio. Muun muassa tämä selventää hieman sitä, miksi eläimelle ylipäätään puhutaan. Äänellä kommunikoidaan sekä ihmisten että eläinten kesken.
Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi. Vaikka omistajan ja lemmikin välinen vuorovaikutustilanne ei vastaakaan käsitystä perinteisestä keskustelusta, siinä on paljon piirteitä, joita voi tarkastella keskustelunanalyysin tarjoamin keinoin. Aineistona on kissalle, kaniinille ja hamsterille osoitettua puhetta sisältäviä kuva- ja äänitallenteita, joiden yhteispituus on reilut kolme tuntia.
Kanssakäyminen lemmikkieläimen kanssa on kauttaaltaan vuorovaikutushakuista. Kommunikointi on hyvin toimintakeskeistä, mutta tilanteet etenevät myös keskusteluna. Omistaja esimerkiksi osoittaa lemmikkieläimelleen runsaasti direktiivisiä ja interrogatiivisia lausumia, joilla hän pyrkii saamaan eläimen keskustelun osalliseksi. Eläimen toiminta ja ääntely tulevat usein tulkituiksi vuoroina, jotka huomioiden omistaja vie keskustelua eteenpäin. Keskustelusekvensseissä voidaan havaita vieruspareja, kun eläimen vuorot asettuvat etu- tai jälkijäseniksi. Vaikka eläin siis saattaa vaikuttaa keskustelun etenemiseen, asetelma on hyvin epäsymmetrinen ja keskustelu pohjautuu pitkälti omistajan tulkintoihin.
Omistajan puheen paralingvistiset piirteet, kuten äänenvoimakkuus ja intonaatio, ovat tärkeässä osassa lemmikille puhuttaessa. Vaikka eläin ei ymmärrä omistajansa puhetta, sen on joskus mahdollista paitsi toiminnallisten myös paralingvististen vihjeiden avulla tunnistaa omistajansa intentio. Muun muassa tämä selventää hieman sitä, miksi eläimelle ylipäätään puhutaan. Äänellä kommunikoidaan sekä ihmisten että eläinten kesken.