Sosiaalityöntekijöiden käsityksiä lapsen läheisverkostosta ja läheisverkostotyön käytännöistä lastensuojelun avohuollossa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden käsityksiä lapsen läheisverkostosta, sen kartoittamisesta ja läheisverkostotyön käytännöistä lastensuojelun avohuollossa. Tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, kuinka sosiaalityöntekijät lastensuojelun avohuollon aikana pyrkivät kartoittamaan ja huomioimaan läheisverkostoa sekä sen mahdollisuuksia, ja siitä kuinka sosiaalityöntekijät ottavat läheisiä mukaan lapsen lastensuojeluasiaan. Uudistettuun sosiaalihuoltolakiin ja lastensuojelulakiin sisältyy viittauksia läheisverkoston kartoittamiseen. Lastensuojelun laatusuosituksessa ja käytännön lastensuojelun sosiaalityössä on pidetty tärkeänä käytäntöjen kehittämistä lapsen läheisverkostojen parempaan huomioimiseen ja lapsen ja perheen läheisverkostojen osallisuuden edistämiseen.

Tutkielman laadullinen aineisto koostuu yhden lastensuojeluyksikön sisällä työskentelevän yhdeksän lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastatteluista. Haastatteluja on toteutettu yhteensä viisi, joista kaksi on toteutettu yksilöhaastatteluna ja kolme ryhmähaastatteluna. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla sitä tutkimuskysymysten mukaisesti.

Aineiston mukaan läheisverkostoa lastensuojelun avohuollossa kartoitetaan, mutta kartoittamista ei tehdä aina selvittämällä sitä lapselta itseltään. Läheisverkostoa kutsutaan mukaan ja huomioidaan pääsääntöisesti silloin, kun lapsen tilanne on huolestuttava tai vakava. Läheisverkostoa on kuitenkin joissakin tapauksessa huomioitu ja varhaisemmassa vaiheessa. Silloin sillä on voitu saavuttaa esimerkiksi läheisten näkökulman esille tuloa, lapsen väliaikaista asumista läheisen luona tai lapsen etävanhemman ja hänen verkoston vahvempaa osallistumista lapsen arkeen ja huolenpitoon.

Tutkielman keskeisin johtopäätös on se, että käytännön lastensuojelutyössä tarvitaan enemmän sekä lapsen läheissuhteiden kuulemista suoraan lapselta, että läheissuhteiden tarkastelua lapsen hyvinvoinnin kannalta. Tämän lisäksi tarvitaan läheisasioiden työstämistä lastensuojeluprosessien eri vaiheissa ja myös läheisten huomioimista ja mukaan ottamista yhä varhaisemmassa vaiheessa asiakasprosessia. Sosiaalityöntekijältä nämä asiat vaativat jatkuvasti luovaa taitoa tunnistaa lapsen perustavan laatuisia läheissuhteita ja läheisten tuen mahdollisuuksia sekä rajoituksia.