Mentoreiden menetelmät televisio-ohjelmassa Kakola. Retorinen diskurssianalyysi mentoreiden vaikuttamiskeinoista ja identiteeteistä.
Soronen, Kaarina (2016)
2016
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606021751
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606021751
Tiivistelmä
Tämän pro gradu tutkielman aiheena on vuonna 2010 esitetyn Kakola-tv-ohjelman kuvaama mento-rointi. Ohjelmassa joukkoa 15-17-vuotiaita poikia pyritään auttamaan pois rikolliselta polulta Kakolan käytöstä poistetussa vankilassa ammattiauttajien sekä jokaiselle pojalle henkilökohtaisesti osoitetun mentorin tuella. Mentorit ovat entisiä rikollisia, jotka toimivat nykyisin kokemusasiantuntijoina. Tut-kielmassa tarkastellaan, millaisia retorisia vaikuttamiskeinoja mentorit ohjelmassa käyttävät ja millaisia identiteettejä heille rakentuu. Tutkielma sijoittuu sosiaalityön ja mediatutkimuksen rajapinnalle.
Analyysin kohteena ovat mentoreiden puheenvuorot, joihin sisältyvät niin keskustelut poikien kanssa kuin monologit kameralle. Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu sosiaalisesta konstruktionismista, jonka mukaan televisio-ohjelmat eivät niinkään heijasta todellisuutta kuin luovat todellisuutta rakenta-en siitä erilaisia versioita. Metodina tutkielmassa käytetään retorista diskurssianalyysia, jonka avulla tarkastellaan sekä Kakolan poikiin että ohjelman kotikatsojiin kohdistuvia retorisia pyrkimyksiä. Sa-malla tarkastellaan mentoreille rakentuvia identiteettejä.
Analyysin perusteella aineistosta paikantuu viisi mentoreiden käyttämää retorista keinoa. Näitä ovat suhteen rakentaminen, tarinoiden kertominen, neuvominen ja kyseenalaistaminen, asiantuntijuuden tuottaminen sekä esimerkin näyttäminen. Suhteen rakentaminen toimii pohjana ja mahdollistajana muille keinoille. Vahvimpina retorisina keinona näyttäytyvät mentoreiden kertomat tarinat menneestä elämästään. Tarinoiden tarkoituksena on ennen muuta toimia varoittavina esimerkkeinä, ja tämän ohessa tarjota kotikatsojille tunnepitoista ja viihteellistä tosi-tv:tä. Neuvomisella ja kyseenalaistamisella mentorit pyrkivät ohjaamaan ja opastamaan poikia oikeaan suuntaan. Asiantuntijuuden tuottaminen retorisena keinona kuvastaa mentoreiden yleisluontoisen tiedon jakamista niin pojille kuin kotikatso-molle. Esimerkin näyttämisellä mentorit pyrkivät identifioimaan poikia niin itseensä kuin sanomaansa.
Kakola-ohjelman kuvaama mentoreiden toiminta rakentaa heille monipuolisia identiteettejä. Suhteen rakentaminen ja tähän liittyvät identiteetit nuorten tukijana, ystävänä ja rinnalla kulkijana ilmentävät etenkin mentoreiden kokemusasiantuntijuutta. Sen sijaan opettajana, neuvojana, asiantuntijana ja isä-hahmona esiintyminen liittyy selkeämmin mentorin identiteettiin. Tarinoiden kertomisella entisestä rikollisesta elämästään mentorit rakentavat menneisyyden identiteeteistään mahdollisimman negatiivis-ta kuvaa. Tätä vastaan peilatessa nykyinen elämä saadaan näyttämään hyvältä ja tavoiteltavalta.
Koska televisio-ohjelmilla on nykyisin keskeinen merkitys sosiaalisen todellisuuden rakentajina, on tärkeää tutkia Kakolan kaltaisia kulttuurituotteita. Kakola on myös kiinnostava kuvaus nuorten mento-roinnista ja kokemusasiantuntijuudesta, jotka molemmat ovat yleistymässä Suomessa. Parhaimmillaan Kakolan kaltaiset ohjelmat voivat tarjota äänen marginaalissa oleville. Raja on kuitenkin varsin ohut sen välillä, onko kyse marginaalissa olevien äänen vahvistumisesta, vai sen sijaan rajojen vahvistumisesta "meidän" ja "heidän" välillä.
ABSTRACT
Mentors’ methods in the television program Kakola. A rhetoric discourse analysis about the mentors’ way of influencing and identity
The topic of this master's thesis is mentoring presented in a television program Kakola (2010). In the program they try to prevent a group of 15-17-year-old boys from becoming criminals in a former penitentiary Kakola with the help of professionals and personal mentors. The mentors are former criminals who now serve as experts with experience. The thesis examines what kind of rhetoric ways of influencing the mentors use in the program and what their identities become like. This thesis is somewhere between social work and media research.
The object of this analysis is the mentors' statements including the discussions with the boys and the monologues in front of the camera. The theoretical background of the thesis is in social constructionism according to which television programs do not reflect reality but create reality building different versions of it. The method used is discourse analysis, with the help of which rhetoric attempts are studied, targeted both at the boys in Kakola and the viewers of the program. Simultaneously the mentors' identities are studied.
According to the analysis five rhetoric methods used by the mentors can be found. They are building a relationship, telling stories, giving advice and questioning, creating expertise and being a role model. Building a relationship is the basis and it makes the other methods possible. The most powerful rhetoric method seems to be the stories told by mentors about their own past. The aim of the stories is, first of all, to be warning examples, and also to offer spectators an emotional and entertaining tv reality show. By advising and questioning the mentors try to guide and help the boys go to the right direction. Creating expertise as a rhetoric method reflects sharing the mentors' general knowledge both to the boys and the spectators. By being examples the mentors try to identify the boys with themselves and their message.
The mentors' activity depicted by the program Kakola gives them versatile identities. Building a relationship and the identities connected with it as the youngsters' supporters, friends and followers reflect especially the mentors' role as experts with experience. Instead, being a teacher, advisor, expert and a father figure has more to do with the mentor's identity. By telling stories about their former criminal lives the mentors want to make their former identities look as negative as possible. That way their lives today are made to look good and desirable.
Since nowadays tv programs play an essential role in building social reality, it is important to study cultural products like Kakola. It is also an interesting depiction of mentoring young people and being an expert with experience, which both are becoming more and more common in Finland. At best a tv program like Kakola can work as a spokesman for certain minorities. However, the line is very thin between two possible outcomes, strengthening the minorities' voice or strengthening the border between "us" and "them".
Analyysin kohteena ovat mentoreiden puheenvuorot, joihin sisältyvät niin keskustelut poikien kanssa kuin monologit kameralle. Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu sosiaalisesta konstruktionismista, jonka mukaan televisio-ohjelmat eivät niinkään heijasta todellisuutta kuin luovat todellisuutta rakenta-en siitä erilaisia versioita. Metodina tutkielmassa käytetään retorista diskurssianalyysia, jonka avulla tarkastellaan sekä Kakolan poikiin että ohjelman kotikatsojiin kohdistuvia retorisia pyrkimyksiä. Sa-malla tarkastellaan mentoreille rakentuvia identiteettejä.
Analyysin perusteella aineistosta paikantuu viisi mentoreiden käyttämää retorista keinoa. Näitä ovat suhteen rakentaminen, tarinoiden kertominen, neuvominen ja kyseenalaistaminen, asiantuntijuuden tuottaminen sekä esimerkin näyttäminen. Suhteen rakentaminen toimii pohjana ja mahdollistajana muille keinoille. Vahvimpina retorisina keinona näyttäytyvät mentoreiden kertomat tarinat menneestä elämästään. Tarinoiden tarkoituksena on ennen muuta toimia varoittavina esimerkkeinä, ja tämän ohessa tarjota kotikatsojille tunnepitoista ja viihteellistä tosi-tv:tä. Neuvomisella ja kyseenalaistamisella mentorit pyrkivät ohjaamaan ja opastamaan poikia oikeaan suuntaan. Asiantuntijuuden tuottaminen retorisena keinona kuvastaa mentoreiden yleisluontoisen tiedon jakamista niin pojille kuin kotikatso-molle. Esimerkin näyttämisellä mentorit pyrkivät identifioimaan poikia niin itseensä kuin sanomaansa.
Kakola-ohjelman kuvaama mentoreiden toiminta rakentaa heille monipuolisia identiteettejä. Suhteen rakentaminen ja tähän liittyvät identiteetit nuorten tukijana, ystävänä ja rinnalla kulkijana ilmentävät etenkin mentoreiden kokemusasiantuntijuutta. Sen sijaan opettajana, neuvojana, asiantuntijana ja isä-hahmona esiintyminen liittyy selkeämmin mentorin identiteettiin. Tarinoiden kertomisella entisestä rikollisesta elämästään mentorit rakentavat menneisyyden identiteeteistään mahdollisimman negatiivis-ta kuvaa. Tätä vastaan peilatessa nykyinen elämä saadaan näyttämään hyvältä ja tavoiteltavalta.
Koska televisio-ohjelmilla on nykyisin keskeinen merkitys sosiaalisen todellisuuden rakentajina, on tärkeää tutkia Kakolan kaltaisia kulttuurituotteita. Kakola on myös kiinnostava kuvaus nuorten mento-roinnista ja kokemusasiantuntijuudesta, jotka molemmat ovat yleistymässä Suomessa. Parhaimmillaan Kakolan kaltaiset ohjelmat voivat tarjota äänen marginaalissa oleville. Raja on kuitenkin varsin ohut sen välillä, onko kyse marginaalissa olevien äänen vahvistumisesta, vai sen sijaan rajojen vahvistumisesta "meidän" ja "heidän" välillä.
ABSTRACT
Mentors’ methods in the television program Kakola. A rhetoric discourse analysis about the mentors’ way of influencing and identity
The topic of this master's thesis is mentoring presented in a television program Kakola (2010). In the program they try to prevent a group of 15-17-year-old boys from becoming criminals in a former penitentiary Kakola with the help of professionals and personal mentors. The mentors are former criminals who now serve as experts with experience. The thesis examines what kind of rhetoric ways of influencing the mentors use in the program and what their identities become like. This thesis is somewhere between social work and media research.
The object of this analysis is the mentors' statements including the discussions with the boys and the monologues in front of the camera. The theoretical background of the thesis is in social constructionism according to which television programs do not reflect reality but create reality building different versions of it. The method used is discourse analysis, with the help of which rhetoric attempts are studied, targeted both at the boys in Kakola and the viewers of the program. Simultaneously the mentors' identities are studied.
According to the analysis five rhetoric methods used by the mentors can be found. They are building a relationship, telling stories, giving advice and questioning, creating expertise and being a role model. Building a relationship is the basis and it makes the other methods possible. The most powerful rhetoric method seems to be the stories told by mentors about their own past. The aim of the stories is, first of all, to be warning examples, and also to offer spectators an emotional and entertaining tv reality show. By advising and questioning the mentors try to guide and help the boys go to the right direction. Creating expertise as a rhetoric method reflects sharing the mentors' general knowledge both to the boys and the spectators. By being examples the mentors try to identify the boys with themselves and their message.
The mentors' activity depicted by the program Kakola gives them versatile identities. Building a relationship and the identities connected with it as the youngsters' supporters, friends and followers reflect especially the mentors' role as experts with experience. Instead, being a teacher, advisor, expert and a father figure has more to do with the mentor's identity. By telling stories about their former criminal lives the mentors want to make their former identities look as negative as possible. That way their lives today are made to look good and desirable.
Since nowadays tv programs play an essential role in building social reality, it is important to study cultural products like Kakola. It is also an interesting depiction of mentoring young people and being an expert with experience, which both are becoming more and more common in Finland. At best a tv program like Kakola can work as a spokesman for certain minorities. However, the line is very thin between two possible outcomes, strengthening the minorities' voice or strengthening the border between "us" and "them".