Laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta ne bis in idem -periaatteen toteuttajana
Tallqvist, Anna (2016)
2016
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606021749
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606021749
Tiivistelmä
Tämän oikeusdogmaattisen tutkielman tarkoituksena on erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta annetun lain todellisen sisällön selventäminen sekä sen onnistuneisuuden pohtiminen ne bis in idem -periaatteen näkökulmasta. Kyseisen lain tarkoituksena on selkeyttää oikeustilaa hallinnollisten sanktioiden ja rikosoikeudellisen vastuun välillä verotukseen liittyvien laiminlyöntien seuraamusjärjestelmän yhteensovittamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut 2000-luvulla Suomelle useita langettavia tuomioita juuri verotuksen seuraamusjärjestelmän ja ne bis in idem -periaatteen ristiriidan vuoksi.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen ne bis in idem -periaate kieltää tutkimasta ja rankaisemasta samasta teosta tai laiminlyönnistä kahdesti. Suomalaisessa oikeudellisessa järjestelmässä kuitenkin verotuksen laiminlyöntien sanktiointi voi sijoittua hallinto- ja rikosprosessiin yhtä aikaa, kun rikosoikeudellisesti kielletystä verovilpistä voidaan rangaista veronkorotuksella sekä rikosoikeudellisella sanktiolla. Tämä järjestelmä on ollut Suomessa käytössä jo pitkään, mutta ongelmia alkoi ilmetä EIT:n muutettua tulkintalinjaansa kyseisen asian osalta.
Laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta tuli voimaan vuoden 2013 loppupuolella. Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan pitää, että kyseinen laki toimii hyvänä ensiaskeleena ongelmallisuuden ratkaisemiseksi, mutta nähdäkseni ei ole kuitenkaan optimaalinen ratkaisu. Näkemykseni mukaan lain sääntelemä uusi menettelytapa on osittain ristiriidassa ne bis in idem -periaatteelle asetettujen tavoitteiden kanssa, eikä se myöskään toteuta täydellisellä tavalla periaatteen tarkoitusta yksilön oikeusturvan takaajana. Saadessamme laista ratkaisukäytännön kautta vielä lisää soveltavaa tietoa, voisivat tämän teeman uudelleenharkinta ja jopa lakimuutokset olla aiheellisia.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen ne bis in idem -periaate kieltää tutkimasta ja rankaisemasta samasta teosta tai laiminlyönnistä kahdesti. Suomalaisessa oikeudellisessa järjestelmässä kuitenkin verotuksen laiminlyöntien sanktiointi voi sijoittua hallinto- ja rikosprosessiin yhtä aikaa, kun rikosoikeudellisesti kielletystä verovilpistä voidaan rangaista veronkorotuksella sekä rikosoikeudellisella sanktiolla. Tämä järjestelmä on ollut Suomessa käytössä jo pitkään, mutta ongelmia alkoi ilmetä EIT:n muutettua tulkintalinjaansa kyseisen asian osalta.
Laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta tuli voimaan vuoden 2013 loppupuolella. Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan pitää, että kyseinen laki toimii hyvänä ensiaskeleena ongelmallisuuden ratkaisemiseksi, mutta nähdäkseni ei ole kuitenkaan optimaalinen ratkaisu. Näkemykseni mukaan lain sääntelemä uusi menettelytapa on osittain ristiriidassa ne bis in idem -periaatteelle asetettujen tavoitteiden kanssa, eikä se myöskään toteuta täydellisellä tavalla periaatteen tarkoitusta yksilön oikeusturvan takaajana. Saadessamme laista ratkaisukäytännön kautta vielä lisää soveltavaa tietoa, voisivat tämän teeman uudelleenharkinta ja jopa lakimuutokset olla aiheellisia.