Vauva-ajan yöheräilyn yhteys eksekutiivisiin toimintoihin 2-vuotiaana

Abstract

Pienen lapsen elämässä uni näyttelee suurta roolia. Siihen, miksi lapsi nukkuu vauvaiässä paljon, on syynsä, joista yksi on se, että unella on tärkeä merkitys lapsen kehityksen kannalta. Unen aikana esi-merkiksi kehittyy hermoverkkoja, jotka taas mahdollistavat muun muassa lapsen kognitiivisen kehitty-misen. Sen lisäksi, että vauva nukkuu aikuista enemmän sekä unenvaiheet ja unenjaksot ovat erilaiset aikuisen vastaavin verrattuna, on lapsen unella muitakin erityispiirteitä kuten yöheräily, joka johtuu uni-valverytmin kypsymättömyydestä. Jos yöheräily jatkuu liian pitkään, se on toistuvaa pidemmän ajanjakson aikana sekä tapahtuu useita kertoja yössä, voi se alkaa kuormittaa vanhempaa sekä muuttua lapsenkin kannalta ongelmaksi. Tutkimuksissa on havaittu uniongelmilla olevan yhteyttä esimerkiksi kognitiiviseen suoriutumiseen sekä spesifimpiin toimintoihin kuten toiminnanohjaukseen eli eksekutiivisiin toimintoihin. Pienellä lapsella eksekutiivisten toimintojen kehittyminen on vasta alkuvaiheessa, joten olisi tärkeää saada lisää informaatiota siitä, kuinka uniongelmat vaikuttavat lasten eksekutiivisten toimintojen kehittymiseen. Suurimmassa osassa unitutkimuksista on keskitytty uniongelmien välittömiin seurauksiin, mutta pitkittäisvaikutuksista pienten lasten kohdalla ei juurikaan ole aiempaa tutkimusta. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaista näyttöä uniongelmien mahdollisista pitkittäisvaikutuksista pienen lapsen kognitiiviseen suoriutumiseen tai eksekutiivisiin toimintoihin.

Tutkimuksessa selvitettiin vauva-ajan yöheräilyn yhteyttä eksekutiivisiin toimintoihin 24 kuukauden iässä. Tämä tutkimus on osa laajaa Lasten uni- ja terveystutkimusta, josta aineisto tähän tutkimukseen on saatu. Tähän tutkimukseen valikoitui 40 lasta joista 20 kuului paljon heräilevien ryhmään ja 20 kuului vähän heräilevien lasten ryhmään. Paljon heräileväksi laskettiin lapsi, joka heräsi yli kolme kertaa yössä ja vähän heräileväksi laskettiin lapsi, joka heräsi kerran tai ei kertaakaan yössä vanhemman arvioimana. Molemmissa tutkimusryhmissä oli 10 tyttöä ja 10 poikaa. Tutkimukseen valikoituneet lapset olivat sellaisia, joilta oli käytettävissä mittaustulokset kahdeksan kuukauden sekä 24 kuukauden iässä. Tutkimusryhmät eivät eronneet ikiensä puolesta toisistaan kahdeksan kuukauden tai 24 kuukauden iässä. Lasten kehitystaso arvioitiin Bayley Scales of Infant and Toddler Development (BSID - III) pikkulapsi menetelmällä ja kehitystasoarvio tehtiin lapsille kahdeksan kuukauden sekä 24 kuukauden iässä. Eksekutiivisia toimintoja tarkasteltiin tutkimalla eksekutiivisten toimintojen eri osa-alueita; työmuistia, tarkkaavuuden kohteen vaihtamista sekä inhibitiota.

Tutkimuksessa ei havaittu, että vanhemman raportoimalla lapsen yöheräilyn määrällä olisi ollut yhteyttä kokonaiskehitykseen kahdeksan kuukauden tai kahden vuoden iässä. Tutkimuksessa kuitenkin saatiin osittain vahvistusta sille, että vanhempien raportoimalla lapsen yöheräilyllä kahdeksan kuukauden iässä, olisi yhteyttä hänen suoriutumiseensa eksekutiivisia toimintoja vaativissa tehtävissä kahden vuoden iässä.

Tämän tutkimuksen tärkein anti on se, että se herättää lisää kysymyksiä koskien unen mahdollisia yhteyksiä lapsen kehitykseen. Se, että kahdeksan kuukauden ikäisen lapsen yöheräilyllä, saattaisi olla vaikutusta lapsen myöhempään suoriutumiseen eksekutiivisia toimintoja vaativissa tehtävissä, on tärkeää informaatiota, koska varhaislapsuudessa eksekutiiviset toiminnot ovat vasta kehittymässä. Jos lasten välillä näkyy suoriutumisessa eroja jo kaksi vuotiaana, niin nämä erot saattavat kasvaa myöhemmällä iällä, jos yöheräily vauvaiässä vaikuttaa heikentävästi eksekutiivisten toimintojen kehittymiseen. Vaikka ei voidakaan sanoa yksiselitteisesti yöheräilyn määrän vaikutuksista lapsen kehitykseen, niin pienten lasten nukkumiseen tulisi kiinnittää huomiota. Sillä, että lapsi nukkuisi hyvin ja tarpeeksi ei varmasti ole haittavaikutuksia vaan parhaassa tapauksessa vain kohottaa tuoreiden vanhempien mielialaa.