Koulutusintervention vaikutus hoitotyön rakenteisen kirjaamisen laatuun
Nurmela, Esa-Petri (2016)
2016
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606021738
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606021738
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida hoitotyön rakenteisen kirjaamisen nykytilaa ja koulutusintervention vaikutusta hoitotyön rakenteisen kirjaamisen laatuun yhden keskussairaalan viidellä osastolla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä hoitotyön rakenteista kirjaamista eri organisaatioissa ja hoitotyön koulutuksessa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin yhden keskussairaalan viideltä osastolta. Alku- ja loppumittaukseen kerättiin molempiin 150 hoitotyön kertomusta ja yhteenvetoa päättyneiltä hoitojaksoilta. Alkumittausaineisto kerättiin keväällä 2015 ja loppumittausaineisto talvella 2016. Alkumittaus tehtiin ennen koulutusintervention aloitusta ja loppumittaus noin kaksi kuukautta viimeisen koulutusintervention jälkeen. Aineisto analysoitiin käyttämällä Kailan ja Kuivalaisen kehittämää strukturoitua hoitotyön kirjaamisen arviointilomaketta. Tässä tutkimuksessa hoitotyön rakenteisen kirjaamisen osa-alueita olivat minimilaatutaso, tavoitteellinen kirjaaminen ja yksilöllinen kirjaaminen. Hoitotyön rakenteista kirjaamista arvioitiin eri tasoilla asteikolla 0-5 (0= ei yhtään kriteerien mukaista hyväksyttyä kirjausta -5= viisi kriteerien mukaista hyväksyttyä kirjausta) ja kirjaamisen kokonaislaatutason arviointia eri tasojen summana (0-15).
Hoitotyön rakenteisen kirjaamisen koulutus paransi hoitotyön kirjaamisen kokonaistason laatua. Hoitotyön dokumentoinnin kokonaislaatutaso oli tilastollisesti merkitsevästi parempi koulutusintervention jälkeen (p<0.001). Tämän tutkimuksen tulosten mukaan minimilaatutaso (p<0.001), tavoitteellinen kirjaaminen (p<0.001) ja yksilöllinen kirjaaminen (p=0.001) paranivat tilastollisesti merkitsevästi koulutusintervention jälkeen.
Hoitohenkilökunnalle on tärkeää järjestää toistuvasti hoitotyön rakenteisen kirjaamisen koulutusta, sillä kirjaaminen osoittautui paremmaksi kaikilla osa-alueilla koulutuksen jälkeen. Hoitotyön kirjaamisessa käytettävät otsikot ja muut rakenteet tulisi olla yhtenäiset. Tulevaisuudessa tulee kiinnittää enemmän huomiota myös potilaskeskeiseen kirjaamiseen. Lisäksi hoitotyön kirjaamisen omavalvontajärjestelmää tulee kehittää, jotta hoitotyön rakenteista kirjaamista voidaan arvioida säännöllisesti ja luotettavasti.
Tutkimuksen aineisto kerättiin yhden keskussairaalan viideltä osastolta. Alku- ja loppumittaukseen kerättiin molempiin 150 hoitotyön kertomusta ja yhteenvetoa päättyneiltä hoitojaksoilta. Alkumittausaineisto kerättiin keväällä 2015 ja loppumittausaineisto talvella 2016. Alkumittaus tehtiin ennen koulutusintervention aloitusta ja loppumittaus noin kaksi kuukautta viimeisen koulutusintervention jälkeen. Aineisto analysoitiin käyttämällä Kailan ja Kuivalaisen kehittämää strukturoitua hoitotyön kirjaamisen arviointilomaketta. Tässä tutkimuksessa hoitotyön rakenteisen kirjaamisen osa-alueita olivat minimilaatutaso, tavoitteellinen kirjaaminen ja yksilöllinen kirjaaminen. Hoitotyön rakenteista kirjaamista arvioitiin eri tasoilla asteikolla 0-5 (0= ei yhtään kriteerien mukaista hyväksyttyä kirjausta -5= viisi kriteerien mukaista hyväksyttyä kirjausta) ja kirjaamisen kokonaislaatutason arviointia eri tasojen summana (0-15).
Hoitotyön rakenteisen kirjaamisen koulutus paransi hoitotyön kirjaamisen kokonaistason laatua. Hoitotyön dokumentoinnin kokonaislaatutaso oli tilastollisesti merkitsevästi parempi koulutusintervention jälkeen (p<0.001). Tämän tutkimuksen tulosten mukaan minimilaatutaso (p<0.001), tavoitteellinen kirjaaminen (p<0.001) ja yksilöllinen kirjaaminen (p=0.001) paranivat tilastollisesti merkitsevästi koulutusintervention jälkeen.
Hoitohenkilökunnalle on tärkeää järjestää toistuvasti hoitotyön rakenteisen kirjaamisen koulutusta, sillä kirjaaminen osoittautui paremmaksi kaikilla osa-alueilla koulutuksen jälkeen. Hoitotyön kirjaamisessa käytettävät otsikot ja muut rakenteet tulisi olla yhtenäiset. Tulevaisuudessa tulee kiinnittää enemmän huomiota myös potilaskeskeiseen kirjaamiseen. Lisäksi hoitotyön kirjaamisen omavalvontajärjestelmää tulee kehittää, jotta hoitotyön rakenteista kirjaamista voidaan arvioida säännöllisesti ja luotettavasti.