Lääke lähimmältä metsämäeltä. Kasvilääkinnän tieteelliset perusteet 1700-luvun Turun akatemian väitöskirjoissa
Lehto, Katariina (2016)
2016
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606011707
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606011707
Tiivistelmä
Toiveet helposti saatavasta ja taloudellisesti edullisesta lääkeaineesta olivat ymmärrettävästi vetoavia 1700-luvun Ruotsissa. Suurvalta-asemansa menettäneessä valtakunnassa kotimaiset kasvit olivat hyvä vaihtoehto kalliille ja kaukaisille lääkeaineille. Lisäksi ruotsalaisen Carl von Linnén vuosisadan alkupuolella kehittämä taksonominen järjestelmä innosti monia luonnontutkijoita kasvitieteen pariin.
Pro gradu -tutkielmassani täydennän kuvaa kasvilääkinnän eduista 1700-luvulla tutkimalla sille annettuja tieteellisiä perusteita Turun akatemian väitöskirjoissa. Työni on oppihistoriallinen tarkastelu näiden tieteellisten perusteiden asemasta ja merkityksestä akateemisessa väittelyssä. "Millaisia tieteeseen liittyviä perusteita argumentaatiossa käytettiin ja miten?" on pääasiallisin kysymykseni, mutta työssäni pohdiskelen myös laajemmin, millaista oli tieteellisyys 1700-luvun akatemiassa, ja miten tieteen muutokset aineistossani näkyvät.
Aineistoni muodostuu pääasiassa Turun akatemian väitöskirjoista, jotka ajoittuvat 1720-luvulta, jolloin yliopisto avattiin sodan jälkeen uudelleen, vuosisadan loppuun. Olen valinnut lähdeaineistooni ne väitöskirjojen kasvilääkintää koskevat tekstinosat, joilla voin tuoda ilmi 1700-luvulla vaikuttaneita muutoksia ja traditioita. Näitä olen täydentänyt tulkintaani auttavalla aikalaiskirjallisuudella.
Tutkielmassani pohdin kielen ja argumentaation avulla kasvilääkinnän hyväksynnän rakentumista väitöskirjojen dialektiikassa ja pyrin tarjoamaan yhden näkökulman Turun akatemian oppineisuuteen ja tieteellisyyden merkitykseen kasvilääkinnän kysymyksissä. Millainen merkitys tieteellisellä tiedolla oli argumentaatiossa, kertoo jotain myös sen arvosta päättelyssä.
Chaïm Perelman ja L. Olbrechts-Tyteca ovat uudessa retoriikassaan tyypitelleet erilaisia argumentoinnin keinoja, joita olen tutkielmassani käyttänyt kuvaamaan tulkintaani väitteiden tavasta pyrkiä vaikuttamaan vastaanottajaan. Jotta tieteellisyyden merkitys vakuuttamisessa kävisi näkyvämmäksi, olen käyttänyt uuden retoriikan rinnalla Britt-Louise Gunnarssonin menetelmäkokonaisuutta, jolla hän on arvioinut tieteellisen kielenkäytön muutoksia vuosisadalta toiselle. Gunnarssonin analyysissa jokainen väite liitetään yhteen viidestä kognitiivisesta maailmasta: tieteelliseen, käytännölliseen, objektiiviseen, yksityiseen tai ulkoiseen. Kognitiivisiin maailmoihin kuuluu erilaisia aspekteja, joista olen hyödyntänyt tieteelliseen maailmaan kuuluvia aspekteja koe, luokittelu ja teoria erottamaan tieteellisen kognitiivisen maailman muista.
Tutkielmassani osoitan tieteellisellä maailmalla olleen merkitystä kasvilääkinnän perusteluissa Turun akatemian väitöksissä. Sen todistusvoima liittyi kuitenkin läheisesti käytännölliseen, ulkoiseen ja yksityiseen maailmaan. Kasvilääkintää koskevassa argumentaatiossa tieteellisyys ja lääkärien ammattikokemuksesta karttuneet tiedot vastasivat tiedolliselta arvoltaan toisiaan.
Väitöskirjojen tieteellisissä perusteissa esiintyi lääketieteellisiä, kemiallisia ja kasvitieteellisiä tietoja, jotka edeltävän vuosisadan auktoriteetteihin verrattuna olivat kohtuullisen tuoreita. Kuten tieteenhistoriassa on aiemmin esitetty, tieteellisen empirian merkitys kasvoi Turun akatemiassa 1700-luvulla. Esimerkiksi laboratoriokokeiden merkitys oli kuitenkin nykyisestä poikkeava: kokeissa painotettiin enemmän oikeellisen tieteellisen toiminnan harjoittamista, kuin todistusketjun rakentamista yksittäisen tieteellisen löydön osoittamiseksi.
Väitöskirjojen keskusteluympäristö näyttää argumentaation perusteella varsin pieneltä ja tiiviiltä, huolimatta professorien kansainvälisistä yhteyksistä ja perehtyneisyydestä eurooppalaiseen tutkimukseen. Osallistuminen tieteellisiin ristiriitoihin oli maltillista. Eurooppalaisen tutkimuksen saavutuksia voitiin hyödyntää väitöksissä ilman tarvetta systemaattiselle kritiikille, vaikka syitä kyseenalaistamiselle olisi ollut löydettävissä. Voimakkain kritiikki kohdistuikin tiedepiirien ulkopuolisiin käsityksiin, joiden voitiin tulkita jollain tavoin haastavan akatemian ja siellä tuotetun oppineisuuden arvovaltaa.
Väitöskirjat ilmentävät myös ajan tieteen eettisyyttä, jossa kasvilääkintä oli mahdollista yhdistää luojalle osoitettuun kiitollisuuteen luonnonantimista.
Pro gradu -tutkielmassani täydennän kuvaa kasvilääkinnän eduista 1700-luvulla tutkimalla sille annettuja tieteellisiä perusteita Turun akatemian väitöskirjoissa. Työni on oppihistoriallinen tarkastelu näiden tieteellisten perusteiden asemasta ja merkityksestä akateemisessa väittelyssä. "Millaisia tieteeseen liittyviä perusteita argumentaatiossa käytettiin ja miten?" on pääasiallisin kysymykseni, mutta työssäni pohdiskelen myös laajemmin, millaista oli tieteellisyys 1700-luvun akatemiassa, ja miten tieteen muutokset aineistossani näkyvät.
Aineistoni muodostuu pääasiassa Turun akatemian väitöskirjoista, jotka ajoittuvat 1720-luvulta, jolloin yliopisto avattiin sodan jälkeen uudelleen, vuosisadan loppuun. Olen valinnut lähdeaineistooni ne väitöskirjojen kasvilääkintää koskevat tekstinosat, joilla voin tuoda ilmi 1700-luvulla vaikuttaneita muutoksia ja traditioita. Näitä olen täydentänyt tulkintaani auttavalla aikalaiskirjallisuudella.
Tutkielmassani pohdin kielen ja argumentaation avulla kasvilääkinnän hyväksynnän rakentumista väitöskirjojen dialektiikassa ja pyrin tarjoamaan yhden näkökulman Turun akatemian oppineisuuteen ja tieteellisyyden merkitykseen kasvilääkinnän kysymyksissä. Millainen merkitys tieteellisellä tiedolla oli argumentaatiossa, kertoo jotain myös sen arvosta päättelyssä.
Chaïm Perelman ja L. Olbrechts-Tyteca ovat uudessa retoriikassaan tyypitelleet erilaisia argumentoinnin keinoja, joita olen tutkielmassani käyttänyt kuvaamaan tulkintaani väitteiden tavasta pyrkiä vaikuttamaan vastaanottajaan. Jotta tieteellisyyden merkitys vakuuttamisessa kävisi näkyvämmäksi, olen käyttänyt uuden retoriikan rinnalla Britt-Louise Gunnarssonin menetelmäkokonaisuutta, jolla hän on arvioinut tieteellisen kielenkäytön muutoksia vuosisadalta toiselle. Gunnarssonin analyysissa jokainen väite liitetään yhteen viidestä kognitiivisesta maailmasta: tieteelliseen, käytännölliseen, objektiiviseen, yksityiseen tai ulkoiseen. Kognitiivisiin maailmoihin kuuluu erilaisia aspekteja, joista olen hyödyntänyt tieteelliseen maailmaan kuuluvia aspekteja koe, luokittelu ja teoria erottamaan tieteellisen kognitiivisen maailman muista.
Tutkielmassani osoitan tieteellisellä maailmalla olleen merkitystä kasvilääkinnän perusteluissa Turun akatemian väitöksissä. Sen todistusvoima liittyi kuitenkin läheisesti käytännölliseen, ulkoiseen ja yksityiseen maailmaan. Kasvilääkintää koskevassa argumentaatiossa tieteellisyys ja lääkärien ammattikokemuksesta karttuneet tiedot vastasivat tiedolliselta arvoltaan toisiaan.
Väitöskirjojen tieteellisissä perusteissa esiintyi lääketieteellisiä, kemiallisia ja kasvitieteellisiä tietoja, jotka edeltävän vuosisadan auktoriteetteihin verrattuna olivat kohtuullisen tuoreita. Kuten tieteenhistoriassa on aiemmin esitetty, tieteellisen empirian merkitys kasvoi Turun akatemiassa 1700-luvulla. Esimerkiksi laboratoriokokeiden merkitys oli kuitenkin nykyisestä poikkeava: kokeissa painotettiin enemmän oikeellisen tieteellisen toiminnan harjoittamista, kuin todistusketjun rakentamista yksittäisen tieteellisen löydön osoittamiseksi.
Väitöskirjojen keskusteluympäristö näyttää argumentaation perusteella varsin pieneltä ja tiiviiltä, huolimatta professorien kansainvälisistä yhteyksistä ja perehtyneisyydestä eurooppalaiseen tutkimukseen. Osallistuminen tieteellisiin ristiriitoihin oli maltillista. Eurooppalaisen tutkimuksen saavutuksia voitiin hyödyntää väitöksissä ilman tarvetta systemaattiselle kritiikille, vaikka syitä kyseenalaistamiselle olisi ollut löydettävissä. Voimakkain kritiikki kohdistuikin tiedepiirien ulkopuolisiin käsityksiin, joiden voitiin tulkita jollain tavoin haastavan akatemian ja siellä tuotetun oppineisuuden arvovaltaa.
Väitöskirjat ilmentävät myös ajan tieteen eettisyyttä, jossa kasvilääkintä oli mahdollista yhdistää luojalle osoitettuun kiitollisuuteen luonnonantimista.