Paikallisuuden problematiikasta ruohonjuuritason rauhanrakennuksessa. Esimerkkitapauksena Kirkon Ulkomaanavun rauhantyö Pohjois-Somaliassa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan paikallisuutta ruohonjuuritason paikallislähtöisessä rauhanrakennuksessa erityisesti paikalliseen omistajuuteen liittyvän problematiikan kautta. Teoreettisen viitekehyksen keskiössä on paikallisen omistajuuden ilmiötä kriittisesti tarkasteleva, kansainvälisen politiikan alalla suhteellisen tuore teoriakirjallisuus, jota edustavat esimerkiksi Reich (2006), Donais (2009), von Billerbeck (2012) sekä Richmond (2012). Paikallinen omistajuus ja paikallisuus voidaan liittää osaksi rauhanrakennuksessa parin viime vuosikymmenen aikana tapahtunutta muutosta niin kutsutun paikallisen käänteen myötä. Perinteisen liberaalin rauhan teorian käsitykset ja näkökulmat konfliktinratkaisuun ja rauhanrakennukseen on nähty riittämättömiksi muuttuneiden, yhä monimutkaisempien ja monitasoisempien konfliktien ratkaisemiseksi. Rauhanrakennukseen onkin enenevissä määrin tullut mukaan ajatus paikallisten osallistamisesta ja rauhanrakennuksen paikallislähtöisyydestä, joiden nähdään lisäävän menestyksekkään ja kestävän rauhanrakentamisen mahdollisuuksia.

Tutkielman analyysiosiossa paikallisen omistajuuden ilmiötä ja sen osatekijöitä tarkastellaan Kirkon Ulkomaanavun Pohjois-Somalian rauhantyön kautta. Erityisesti keskitytään siihen, minkälaisena ja millä tavoin paikallinen omistajuus toteutuu Kirkon Ulkomaanavun vuosien 2013-2015 SPPI-projektissa (Somali Peoples Peace Initiative) Somalimaan ja Puntmaan alueilla. Tämän lisäksi tutkimuksessa kysytään, millainen rooli paikallisilla ja paikallisella ylipäätään voi olla ruohonjuuritason rauhanprosesseissa, sekä millaisia haasteita jo olemassa olevan paikallisen ja ulkopuolelta tulevan, akateemisen ja länsimaisen rauhanrakennuksen yhdistämiseen liittyy. Analyysiosio on vahvasti teorialähtöinen ja siinä pyritään vastaamaan asetettuihin tutkimuskysymyksiin tarkastelemalla teoreettisen viitekehyksen pohjalta, millaista paikallista omistajuutta ja millaisia sen ulottuvuuksia Kirkon Ulkomaanavun SPPI-projektin projektidokumenteista, kuten projektiraporteista, voidaan löytää.

Tutkielman keskeisin havainto on, että SPPI-projektin paikallislähtöisyydestä ja -keskeisyydestä huolimatta paikallinen omistajuus ei näytä toteutuvan projektissa teoreettisen viitekehyksen läpi tarkasteltuna täydellisesti, vaan siinä on puutteita. Nämä puutteet liittyvät etenkin siihen, miten paikallinen omistajuus ymmärretään, ja käytännön tasolla esimerkiksi siihen, miten paikallisia ei osallisteta projektin kaikissa vaiheissa yhtäläisesti, vaan he pikemminkin myöntyvät toimimaan ulkopuolisen ennalta määrittelemässä viitekehyksessä. Toisaalta tutkielman perusteella halutaankin osoittaa, että paikallisen omistajuuden käsitteen käytännön hyödyntämiseen liittyy ongelmallisuuksia, joiden takia toisen käsitteen käyttö voisi olla hedelmällisempää rauhanprosessien paikallisuuden ja paikallisten osallisuuden kuvaamiseksi.