Kotouttaminen, vieraannuttaminen ja uudelleenkääntäminen Jules Vernen Vingt mille lieues sous les mers -teoksen suomennoksissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Jules Vernen Vingt mille lieues sous les mers -teoksen neljässä suomennoksessa ilmeneviä kotouttamis- ja vieraannuttamiskäännösratkaisuja sekä uudelleenkääntämistä aineiston valossa. Tavoitteena on selvittää, onko käännöksissä kotouttavia tai vieraannuttavia piirteitä, ja millä tavoin ne ilmenevät. Paratekstin vaikutus kotoisuuden tai vierauden luomiseen otetaan myös huomioon. Tutkimuksen kohteena on lisäksi käännösten rooli osana (uudelleen)käännösten oletettua jatkumoa: onko ensimmäinen käännös kauempana alkutekstistä kuin sitä seuraavat uudelleenkäännökset? Onko käännösten suhde aktiivinen vai passiivinen, ja ovatko edellisten käännösten ratkaisut vaikuttaneet seuraaviin? Tutkimuksessa sivutaan uudelleenkääntämisen syitä käännösten perusteella. Tutkimuksen tavoitteena on paitsi löytää vastaus tutkimuskysymyksiin, myös antaa uutta tietoa kotouttamista ja vieraannuttamista koskevaan suomalaiseen käännöstieteelliseen tutkimukseen sekä valaista uudelleenkääntämisen mahdollista yhteyttä kotouttamiseen ja vieraannuttamiseen.

Tutkimusaineistona on neljä lukua alkuteoksesta sekä samat luvut kustakin suomennoksesta. Tutkimusmenetelmä aineiston analyysissa on vertaileva tekstianalyysi. Keskeisinä teorioina toimivat etenkin Venutin näkemykset kotouttamisesta ja vieraannuttamisesta, Bermanin ja Chestermanin uudelleenkäännöshypoteesi sekä Koskisen ja Paloposken vasta-argumentit hypoteesille.

Tutkimushavainnot on jaettu kolmeen kategoriaan: syntaktisiin, semanttisiin ja pragmaattisiin elementteihin. Näistä semanttiset elementit muodostavat laajimman kokonaisuuden. Kotouttamista ja vieraannuttamista ilmenee muun muassa erisnimien, mittayksiköiden, luonnontieteellisten nimien sekä kulttuurisidonnaisten ilmiöiden kääntämisessä. Semanttisten elementtien lisäksi kotouttamista ja vieraannuttamista on havaittavissa esimerkiksi lauserakenteissa, puhuttelussa, paratekstissä ja käännösten pyrkimyksessä joko kirjaimellisuuteen tai sujuvuuteen. Yksi käännöksistä on vahvasti kotouttava, toinen on vahvasti vieraannuttava ja kaksi muuta ovat niiden välimuotoja.

Uudelleenkäännöshypoteesi ei toteudu aineistossa. Uudelleenkääntämisen syiksi voi aineiston perusteella olettaa ainakin taloudelliset syyt sekä mahdollisesti käännösten vanhenemisen, normien muuttumisen ja uudelleentulkinnan tarpeen. Tutkimus osoittaa, että uusin käännös on ottanut vaikutteita edeltävästä käännöksestä, mikä kertoo käännösten välisestä aktiivisuudesta ja kunnioituksesta. Yksi tutkimustulosten perusteella tehtävä johtopäätös on, että edeltävillä käännöksillä voi potentiaalisesti olla erittäin suuri vaikutus uudelleenkäännöksen yleiseen linjaan ja alkunormiin.