Suulliset käsittelyt veroprosessissa
Nurmela, Marjo (2016)
2016
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605251661
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605251661
Tiivistelmä
Veroprosessissa pääsääntönä on kirjallinen menettely, koska yleensä hallintotuomioistuimella on käytössään laaja kirjallinen aineisto asian ratkaisemiseksi. Asian selvittämiseksi voidaan kuitenkin tarvittaessa toimittaa myös suullinen käsittely, ja tässä tutkimuksessa tarkastellaankin suullisen käsittelyn soveltumista veroasioiden oikeudenkäynteihin.
Suullinen käsittely voidaan järjestää HLL 37 §:n mukaan hallintotuomioistuimen aloitteesta tai HLL 38 §:n perusteella yksityisen asianosaisen pyynnöstä. Tuomioistuimen aloitteesta järjestämät suulliset käsittelyt ovat veroprosessissa erittäin harvinaisia, ja suurin osa suullisista käsittelyistä järjestetään HLL 38 §:n mukaisesti verovelvollisen pyynnöstä. Myös veroprosessin toinen osapuoli, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö, voi vaatia suullista käsittelyä toimitettavaksi HLL 37 §:n perusteella, mutta käytännössä tämä on poikkeuksellista. HLL 38 §:n sanamuodon mukaan suullinen käsittely on pääsääntöisesti järjestettävä yksityisen asianosaisen sitä pyytäessä. Veroasioissa asetelma on kuitenkin päinvastainen suullisen käsittelyn pyyntöjä hylätään enemmän kuin hyväksytään.
Tutkimusmetodeina ovat lainoppi ja empiirinen, pääasiassa laadullinen menetelmä. Lainopilla on tärkeä rooli tutkimuksen empiirisen osuuden ymmärtämiseksi. Empiirisen osuuden tutkimusaineisto koostuu niistä hallinto-oikeuksien vuosina 2013 - 2015 antamista päätöksistä, joissa on vaadittu suullista käsittelyä tai joissa hallinto-oikeus on järjestänyt sen oma-aloitteisesti. Tutkimuksen avulla saadaan yleiskuvaa suullisen käsittelyn asemasta veroprosessissa, tuotetaan tilastotietoa ja analysoidaan sitä. Empiirisen metodin vuoksi oikeuskäytäntö on tutkimuksessa merkittävä lähde. Muita tärkeitä lähteitä ovat suullista käsittelyä koskeva lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto sekä oikeuskirjallisuus.
Tutkimuksen perusteella suulliset käsittelyt ovat veroprosessissa edelleen harvinaisia. Vuosittain suullisia käsittelyitä järjestetään 10 - 20 ja tutkimusaineiston päätöksissä verovelvollisten suullisen käsittelyn pyynnöistä hyväksyttiin 17 %. Suullisten käsittelyiden määrä ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan ole ongelma. Suullinen käsittely on järjestettävä, jos siitä on hyötyä asian ratkaisemisessa, ja tämä on tapauskohtaista. Hallinto-oikeuksien suullisen käsittelyn pyynnön tutkimista voitaisiin kuitenkin yhtenäistää uudistamalla säännöksiä. Veroprosessin osapuolten on tärkeää kiinnittää huomiota suullisen käsittelyn tehokkaaseen hyödyntämiseen. On ymmärrettävä, että suullinen käsittely on veroprosessissa vain yksi selvityskeino, ja se eroaa siten merkittävästi esimerkiksi rikosprosessin suullisuudesta. Suullisella käsittelyllä on vähäisestä käsittelyiden määrästä huolimatta paikkansa myös veroprosessissa, verovelvollisen oikeusturvan takeena.
Suullinen käsittely voidaan järjestää HLL 37 §:n mukaan hallintotuomioistuimen aloitteesta tai HLL 38 §:n perusteella yksityisen asianosaisen pyynnöstä. Tuomioistuimen aloitteesta järjestämät suulliset käsittelyt ovat veroprosessissa erittäin harvinaisia, ja suurin osa suullisista käsittelyistä järjestetään HLL 38 §:n mukaisesti verovelvollisen pyynnöstä. Myös veroprosessin toinen osapuoli, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö, voi vaatia suullista käsittelyä toimitettavaksi HLL 37 §:n perusteella, mutta käytännössä tämä on poikkeuksellista. HLL 38 §:n sanamuodon mukaan suullinen käsittely on pääsääntöisesti järjestettävä yksityisen asianosaisen sitä pyytäessä. Veroasioissa asetelma on kuitenkin päinvastainen suullisen käsittelyn pyyntöjä hylätään enemmän kuin hyväksytään.
Tutkimusmetodeina ovat lainoppi ja empiirinen, pääasiassa laadullinen menetelmä. Lainopilla on tärkeä rooli tutkimuksen empiirisen osuuden ymmärtämiseksi. Empiirisen osuuden tutkimusaineisto koostuu niistä hallinto-oikeuksien vuosina 2013 - 2015 antamista päätöksistä, joissa on vaadittu suullista käsittelyä tai joissa hallinto-oikeus on järjestänyt sen oma-aloitteisesti. Tutkimuksen avulla saadaan yleiskuvaa suullisen käsittelyn asemasta veroprosessissa, tuotetaan tilastotietoa ja analysoidaan sitä. Empiirisen metodin vuoksi oikeuskäytäntö on tutkimuksessa merkittävä lähde. Muita tärkeitä lähteitä ovat suullista käsittelyä koskeva lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto sekä oikeuskirjallisuus.
Tutkimuksen perusteella suulliset käsittelyt ovat veroprosessissa edelleen harvinaisia. Vuosittain suullisia käsittelyitä järjestetään 10 - 20 ja tutkimusaineiston päätöksissä verovelvollisten suullisen käsittelyn pyynnöistä hyväksyttiin 17 %. Suullisten käsittelyiden määrä ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan ole ongelma. Suullinen käsittely on järjestettävä, jos siitä on hyötyä asian ratkaisemisessa, ja tämä on tapauskohtaista. Hallinto-oikeuksien suullisen käsittelyn pyynnön tutkimista voitaisiin kuitenkin yhtenäistää uudistamalla säännöksiä. Veroprosessin osapuolten on tärkeää kiinnittää huomiota suullisen käsittelyn tehokkaaseen hyödyntämiseen. On ymmärrettävä, että suullinen käsittely on veroprosessissa vain yksi selvityskeino, ja se eroaa siten merkittävästi esimerkiksi rikosprosessin suullisuudesta. Suullisella käsittelyllä on vähäisestä käsittelyiden määrästä huolimatta paikkansa myös veroprosessissa, verovelvollisen oikeusturvan takeena.