Asiakkaan ääni lastensuojelun sijaishuollon asiakassuunnitelmissa

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten asiakkaan ääni näkyy sosiaalityöntekijöiden dokumentoimana lastensuojelun sijaishuollon asiakassuunnitelmissa. Asiakkaaksi ymmärretään tässä tutkimuksessa huostaan otettu ja sijaishuoltoon sijoitettu lapsi sekä hänen elämässään mukana olevat biologiset vanhemmat. Tutkimuksessa kysyn, miten sosiaalityöntekijät dokumentoivat asiakassuunnitelmia sekä miten ja mitä sosiaalityöntekijät dokumentoivat asiakassuunnitelmiin asiakkaan äänellä? Tutkimusaineistoni muodostuu 61:stä lastensuojelun sijaishuollon asiakassuunnitelmasta, jotka on kerätty eräästä suomalaisesta keskisuuresta kaupungista helmikuussa 2016. Sijaishuollon asiakassuunnitelmat ovat dokumentoitu vuosina 2010-2015.

Tutkimuksen metodologinen lähtökohta on sosiaalisessa konstruktionismissa. Analyysivälineet löytyvät tekstin tutkimuksesta, aineiston jaottelusta moniäänisiin puhujakategorioihin ja tematiikan analyysista. Olen pilkkonut sijaishuollon asiakassuunnitelmat äänikategorioihin mukaillen Aino Kääriäisen (2003) puhujakategorioita. Tämä osoitti, että tekstit ovat moniäänisiä ja ne sisältävät useiden henkilöiden näkemyksiä. Tekstin tutkimuksen analyysi osoitti, että lastensuojelun sijaishuollon asiakassuunnitelmat sisältävät vakiintuneita tekstin tuottamisen tapoja, joita ovat passiivissa kirjoittaminen, moniäänisesti kirjoittaminen, poissaolevan äänen käyttäminen, yksityiskohdilla vakuuttaminen ja aiemman tekstin kopioiminen. Näillä keinoin tekstiin tuodaan uskottavuutta, mutta samalla hävitetään asiakkaan oman äänen näkymistä ja annetaan voimakkaita merkityksiä osalle asiakkaan lausumista. Tematiikan analyysissa otin tarkempaan tarkasteluun sosiaalityöntekijöiden kirjaaman asiakkaan äänen. Analyysi osoitti, että asiakkaan ääni näkyy sijaishuollon asiakassuunnitelmien useissa sisällöllisissä, kokemuksellisissa ja ajallisissa teemoissa. Sosiaalityöntekijät kirjaavat sijaishuollon asiakassuunnitelmiin monia yhtäaikaisia teemoja, joiden avulla he rakentavat ammatillista näkemystä sijaishuollossa elävän lapsen tilanteesta. Sosiaalityöntekijät kirjoittavat asiakkaan ääntä selkeästi merkityin suorin lainauksin ja epäsuorasti, toisen toimijan tulkitsemana, asiakkaan näkemyksenä.

Pro gradu tutkielmani osoittaa, että asiakkaat saavat äänensä näkyviin sosiaalityöntekijän dokumentoimana. Asiakkaan ääni jää kuitenkin muiden toimijoiden varjoon eikä saa suurta merkitystä. Asiakkaiden ääni kulkee mukana sijaishuollon prosessin aikana, mutta se ei näy vahvana tulevaisuuteen suuntaavassa työskentelyssä. Tutkielmani antaa sosiaalityöntekijöille keinoja pohtia lastensuojelun dokumentoinnin tekstin tuottamisen välineitä ja tapoja. Se antaa myös kuvaa asiakkaan osallisuuden toteutumisesta sosiaalityöntekijöiden dokumentoinnissa. Tutkielmani virittää pohtimaan sitä, miten sijaishuollon asiakassuunnitelma toimii asiakkaiden kannalta tavoitteellisen ja suunnitelmallisen työn tukena.