Teatteria hengen hädästä. Dokumentaarinen musikaali Yoduk Story ihmisoikeuksien puolustajana

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteluni kohteena on dokumentaarinen musikaali Yoduk Story (2006), joka on pohjoiskorealaisten pakolaisten esitys Pohjois-Koreasta, mutta jota ei ole toteutettu eikä esitetty Pohjois-Korean maantieteellisten rajojen sisällä maassa vallitsevan traditionaalisen oikeuskulttuurin takia. Esityksen on ohjannut pohjoiskorealainen Jeong Seong-san. Hän, kuten iso osa esityksen työryhmästä, on paennut Pohjois-Koreasta. Käsikirjoitus perustuu erityisesti ohjaajan ja esityksen koreografin omakohtaisiin kokemuksiin Pohjois-Koreasta ja vankileiristä nimeltä Yoduk. Tutkimukseni aiheena ovat esityksestä löytämäni kolme ulottuvuutta: musikaali, dokumentaarisuus ja juridinen asetelma. Tutkielmassani tarkastelen, minkälainen teatteriesitys syntyy erittäin jännitteisissä olosuhteissa, kun esityksen aihe on poliittisesti hyvin arka ja henkisesti äärimmäisen rankka esityksen tekijöille. Tarkastelen esitystä eri osatekijöistä koostuvana kokonaisuutena, jossa keskeisiä elementtejä ovat esityksen ulottuvuudet.

Katsojalle Yoduk Storyn selkeimmin ulospäin näyttäytyvä elementti on sen musikaalitaso. Lähtökohtanani on tutkia teatteriesitystä, joka on ensisijaisesti musikaali ja toissijaisesti dokumentaarinen. Hypoteesini on, että esitykseen on valittu vahva musikaalinen painotus juuri siksi, että aiheesta tulisi yleisölle helpommin lähestyttävä ja tekijöille helpommin käsiteltävä. Musiikkia on käytetty näin pehmentämään esityksen rankkaa kuvastoa ja madaltamaan kynnystä katsoa esitys ja kohdata sen käsittelemät teemat huomioiden näin etenkin ne katsojat, jotka jakavat saman trauman. Toinen hypoteesini on, että esityksen toissijaiseksi jäävä dokumentaarisuus ei niinkään johdu tietoisesta päätöksestä olla tekemättä puhdasta dokumenttiteatteria, vaan enemmänkin poliittisesti uhkarohkeasta aiheesta sekä tekijöiden omista peloista ja kollektiivisessa muistissa kannetusta yhteisestä traumasta. Musikaalin ja dokumentaarisuuden lisäksi tarkastelen esitystä juridisena asetelmana, jossa yhdistyvät Yoduk Storyn monet roolit ihmisoikeuksien välittäjänä, todistajana ja julistajana sekä pakolaisuuden ja diasporiseksi rakentuneen pohjoiskorealaisen ja korealaisen kulttuuri-identiteetin selittäjänä.

Tarkastelen esityksen sisältöä ja osatekijöitä esitysanalyysin kautta. Esitysanalyysini tukena käytän jonkin verran semioottista teatterin esitysanalyysin teoriaa. Semioottinen lähestymistapa tuntuu luonnolliselta, koska en hallitse korean kieltä, mutta olen perehtynyt korealaiseen, pohjoiskorealaiseen ja itäaasialaiseen kulttuuriin ja sen sisältämien traditioiden merkityksiin, joita uskon olevan mahdollista lukea esityksestä sen merkkejä tulkitsemalla. Olen valinnut juuri pohjoiskorealaisen esityksen tutkimukseni kohteeksi erityisesti siitä syystä, että Pohjois-Koreassa hallinto rajoittaa erittäin voimakkaasti sananvapautta ja sitä kautta mahdollisuuksia taiteelliseen ilmaisuun, mikä on tyypillistä traditionaalisen oikeuskulttuurin vaikutusalueella. Koska dokumentaarinen teatteri on usein varsin sensuroimatonta, avointa ja kriittistä, Yoduk Story on siksi erityisen kiinnostava tarkastelun kohde juuri Pohjois-Korean vaikutuspiirissä toteutettuna esityksenä yhdistettynä länsimaisvaikutteisen musikaalin kuvastoihin ja funktioonsa ihmisoikeuksien puolustajana.