Vanhempien vertaistukiryhmiin osallistumisen syyt ja ryhmästä saatu tuki lapsen kuoleman jälkeen
Merikivi, Outi (2016)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Merikivi, Outi
2016
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605251650
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605251650
Tiivistelmä
Tämä pro gradu tutkielma koostuu julkaisuharkintaan lähetetystä tieteellisestä artikkelista (Merikivi O, Kaunonen M & Aho A L) sekä erillisestä lisäosasta. Artikkelin tarkoituksena on kuvata vanhempien vertaistukiryhmiin osallistumisen syitä sekä heidän kokemuksiaan ryhmästä saadusta ja toivotusta tuesta lapsen kuoleman jälkeen. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia käyttäen. Lisäosan tarkoituksena on kuvata empiirisessä tutkimuksessa Vanhempien vertaistukiryhmiin osallistumisen syyt ja ryhmästä saatu tuki lapsen kuoleman jälkeen käytettyä sisällönanalyysiprosessia ja sen luotettavuutta laajemmin kuin se rajallisen sanamäärän vuoksi artikkelissa oli mahdollista.
Tutkimusaineisto kerättiin Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n vertaistukiryhmiin osallistuneilta lapsen kuoleman kokeneilta vanhemmilta (N=81). Aineistonkeruu toteutettiin e-kyselylomakkeella ja tutkimukseen osallistumisen kriteerinä oli omakohtainen kokemus lapsen kuolemasta sekä osallistuminen Käpy ry:n vertaistukiryhmään. Tutkimuskysymykset olivat: Miksi vanhemmat osallistuivat vertaistukiryhmään lapsen kuoleman jälkeen sekä minkälaista tukea vanhemmat olivat saaneet ja olisivat toivoneet saavansa vertaistukiryhmistä?
Vanhemmat osallistuivat vertaistukiryhmään lapsen kuoleman jälkeen laajentaakseen sosiaalista tukiverkostoaan, saadakseen käsitellä lapsen kuolemaa hyväksyvässä ilmapiirissä, pystyäkseen suuntautumaan elämässä eteenpäin, jakaakseen omaa taakkaansa ja saadakseen vertaistukiryhmästä tukea. Vanhempien saama tuki vertaistukiryhmästä sisälsi yhteenkuuluvuuden tuntemista, aidon vuorovaikutuksen kokemista, vastavuoroisen tuen saamista sekä elämänhallinnan lisääntymistä. Vanhemmat olisivat toivoneet saavansa vertaistukiryhmistä ryhmän kokoonpanon tarkemmin huomioivaa tukea, kokoontumiskertojen määrien ja sisältöjen parempaa huomioimista, parempaa keskustelun tasoa ja uskonnollisuuden laajemmin huomioivaa tukea.
Vanhempien vertaistukiryhmään osallistumisen syyt ovat moninaiset ja heidän kokemuksensa tuesta vahvistavat pääosin ryhmävertaistuen myönteisiä puolia. Tieto vertaistuen piiriin hakeutumisen syistä auttaa kehittämään terveydenhuollon ja kolmannen sektorin yhteistyötä ja tuloksia voidaan hyödyntää surevien vanhempien tukemisessa, ryhmävertaistukitoiminnan järjestämisessä sekä vertaistukiryhmien ohjaajien koulutuksessa.
Laadullisen sisällönanalyysiprosessin vaiheisiin kuuluu pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi. Analyysiprosessi toteutettiin asianmukaisesti ja pyrittiin kuvaamaan selkeästi. Aineistosta muodostettiin luotettavasti tutkittavaa ilmiötä kuvaavat käsitteet. Analyysi ja tulokset on kuvattu riittävän yksityiskohtaisesti sekä arvioitu prosessin heikkoudet ja vahvuudet. Sisällönanalyysiprosessia arvioimalla voidaan todeta, että tuloksia voidaan pitää luotettavina.
Tutkimusaineisto kerättiin Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n vertaistukiryhmiin osallistuneilta lapsen kuoleman kokeneilta vanhemmilta (N=81). Aineistonkeruu toteutettiin e-kyselylomakkeella ja tutkimukseen osallistumisen kriteerinä oli omakohtainen kokemus lapsen kuolemasta sekä osallistuminen Käpy ry:n vertaistukiryhmään. Tutkimuskysymykset olivat: Miksi vanhemmat osallistuivat vertaistukiryhmään lapsen kuoleman jälkeen sekä minkälaista tukea vanhemmat olivat saaneet ja olisivat toivoneet saavansa vertaistukiryhmistä?
Vanhemmat osallistuivat vertaistukiryhmään lapsen kuoleman jälkeen laajentaakseen sosiaalista tukiverkostoaan, saadakseen käsitellä lapsen kuolemaa hyväksyvässä ilmapiirissä, pystyäkseen suuntautumaan elämässä eteenpäin, jakaakseen omaa taakkaansa ja saadakseen vertaistukiryhmästä tukea. Vanhempien saama tuki vertaistukiryhmästä sisälsi yhteenkuuluvuuden tuntemista, aidon vuorovaikutuksen kokemista, vastavuoroisen tuen saamista sekä elämänhallinnan lisääntymistä. Vanhemmat olisivat toivoneet saavansa vertaistukiryhmistä ryhmän kokoonpanon tarkemmin huomioivaa tukea, kokoontumiskertojen määrien ja sisältöjen parempaa huomioimista, parempaa keskustelun tasoa ja uskonnollisuuden laajemmin huomioivaa tukea.
Vanhempien vertaistukiryhmään osallistumisen syyt ovat moninaiset ja heidän kokemuksensa tuesta vahvistavat pääosin ryhmävertaistuen myönteisiä puolia. Tieto vertaistuen piiriin hakeutumisen syistä auttaa kehittämään terveydenhuollon ja kolmannen sektorin yhteistyötä ja tuloksia voidaan hyödyntää surevien vanhempien tukemisessa, ryhmävertaistukitoiminnan järjestämisessä sekä vertaistukiryhmien ohjaajien koulutuksessa.
Laadullisen sisällönanalyysiprosessin vaiheisiin kuuluu pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi. Analyysiprosessi toteutettiin asianmukaisesti ja pyrittiin kuvaamaan selkeästi. Aineistosta muodostettiin luotettavasti tutkittavaa ilmiötä kuvaavat käsitteet. Analyysi ja tulokset on kuvattu riittävän yksityiskohtaisesti sekä arvioitu prosessin heikkoudet ja vahvuudet. Sisällönanalyysiprosessia arvioimalla voidaan todeta, että tuloksia voidaan pitää luotettavina.