Epilepsiapotilaiden kognitiivisen suoriutumisen eroavaisuudet ennen erilaisia stimulaatiohoitoja
Laukkanen, Linda (2016)
2016
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605241645
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605241645
Tiivistelmä
Epilepsiaa sairastaa noin 1 % suomalaisista. Heistä neljäsosalla ei saavuteta kohtauksettomuutta lääkehoidon avulla, jolloin kirurgisen hoidon ohella harkitaan vagushermostimulaatiohoitoa (VNS-hoito) tai syväaivostimulaatiohoitoa (DBS-hoito). VNS-hoidossa elektrodit asetetaan kirurgisesti vasemman vagushermon ympärille ja DBS-hoidossa elektrodit kohdennetaan aivojen syviin osiin, tässä tutkimuksessa talamuksen anterioriseen tumakkeeseen. Tutkimuksessa verrattiin VNS- tai DBS-hoitoihin ohjautuvien potilaiden kognitiivista suoriutumista keskenään ja tarkasteltiin stimulaatiohoitoihin ohjautuvien potilaiden kognitiivisen suoriutumisen eroja normaaliaineistoon verrattuna. Lisäksi tutkittiin eri hoitomuotoihin ohjautuvien potilasryhmien neurologisten ja demografisten taustatekijöiden eroavaisuuksia ja niiden yhteyttä kognitiivisen suoriutumiseen. Tutkimukseen osallistui 15 VNS-potilasta ja 19 DBS-potilasta, joille tehtiin neuropsykologinen tutkimus stimulaatiohoitoja edeltävästi.
Tutkittavien kognitiivisia toimintoja arvioitiin Controlled Oral Word Association -testillä, Rey Auditory Verbal Learning -testillä, Rey-Osterrieth Complex Figure -testillä, Stroopin testillä, Trail Making -testillä ja Wechsler Adult Intelligence Scale III -testin osioista samankaltaisuuksilla, numerosarjoilla ja kuutioilla. Neurologisista tekijöistä tarkasteltiin epilepsian alkamisikää ja kestoa, kohtausten määrää, status epilepticusten esiintymistä, taustalla olevien lääkekokeiluiden ja käytössä olevien lääkkeiden määrää ja epilepsian etiologista taustaa.
Suurimmalla osalla potilaista kognitiiviset toiminnot olivat normaaliaineistoon verrattuna heikompia kahdella tai kolmella kognitiivisen suoriutumisen osa-alueella. Yleisimmin olivat heikentyneet tarkkaavuus ja toiminnanohjaus (85.3 %) ja muistitoiminnot (73.5 %). Kielelliset toiminnot olivat heikentyneet puolella potilaista, ja visuaaliset toiminnot olivat parhaiten säilyneenä heikentyneet yli neljäsosalla potilaista. DBS-potilaat olivat VNS-potilaita heikompia tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa. Neurologiset muuttujat eivät selittäneet DBS- ja VNS-potilaiden välisiä eroja. Lääkekokeiluiden suuri määrä, epilepsian varhainen alkamisikä ja suuri kohtaustiheys olivat yhteydessä heikompiin visuaalisiin toimintoihin. Ensimmäisen tai toisen koulutusasteen suorittaneet olivat kolmannen koulutusasteen suorittaneita heikompia tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa ja kielellisissä toiminnoissa. Naiset olivat miehiä heikompia visuaalisissa toiminnoissa.
Tutkimus toi uutta tietoa stimulaatiohoitoihin ohjautuvien potilaiden kognitiivisesta suoriutumisesta. Jatkossa olisi kannattavaa tutkia VNS- ja DBS-leikkauksiin ohjautuvien potilaiden kognitiivisia toimintoja ennen ja jälkeen leikkauksen toteutettavana laajana pitkittäistutkimuksena.
Tutkittavien kognitiivisia toimintoja arvioitiin Controlled Oral Word Association -testillä, Rey Auditory Verbal Learning -testillä, Rey-Osterrieth Complex Figure -testillä, Stroopin testillä, Trail Making -testillä ja Wechsler Adult Intelligence Scale III -testin osioista samankaltaisuuksilla, numerosarjoilla ja kuutioilla. Neurologisista tekijöistä tarkasteltiin epilepsian alkamisikää ja kestoa, kohtausten määrää, status epilepticusten esiintymistä, taustalla olevien lääkekokeiluiden ja käytössä olevien lääkkeiden määrää ja epilepsian etiologista taustaa.
Suurimmalla osalla potilaista kognitiiviset toiminnot olivat normaaliaineistoon verrattuna heikompia kahdella tai kolmella kognitiivisen suoriutumisen osa-alueella. Yleisimmin olivat heikentyneet tarkkaavuus ja toiminnanohjaus (85.3 %) ja muistitoiminnot (73.5 %). Kielelliset toiminnot olivat heikentyneet puolella potilaista, ja visuaaliset toiminnot olivat parhaiten säilyneenä heikentyneet yli neljäsosalla potilaista. DBS-potilaat olivat VNS-potilaita heikompia tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa. Neurologiset muuttujat eivät selittäneet DBS- ja VNS-potilaiden välisiä eroja. Lääkekokeiluiden suuri määrä, epilepsian varhainen alkamisikä ja suuri kohtaustiheys olivat yhteydessä heikompiin visuaalisiin toimintoihin. Ensimmäisen tai toisen koulutusasteen suorittaneet olivat kolmannen koulutusasteen suorittaneita heikompia tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa ja kielellisissä toiminnoissa. Naiset olivat miehiä heikompia visuaalisissa toiminnoissa.
Tutkimus toi uutta tietoa stimulaatiohoitoihin ohjautuvien potilaiden kognitiivisesta suoriutumisesta. Jatkossa olisi kannattavaa tutkia VNS- ja DBS-leikkauksiin ohjautuvien potilaiden kognitiivisia toimintoja ennen ja jälkeen leikkauksen toteutettavana laajana pitkittäistutkimuksena.