Yksityistämisen merkitys: Päämies agentti -teoriat & pankkien tehokkuus Itä-Euroopan siirtymätalouksissa
Koski, Ida (2016)
2016
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605231631
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605231631
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on omistuksen rakenteen merkitys pankkien tehokkuuteen Itä- Euroopan siirtymätalouksien pankeissa. Tarkoitukseni on selvittää omistuksen rakenteen ja pankkien tehokkuuden välinen yhteys. Hypoteesini omistusrakenteesta on, että yksityistämisellä on merkitystä. Tutkimuksessani käyn läpi markkinoiden vapautumisesta seuranneen yksityistämisaallon ja ulkomaalaisomistuksen vaikutukset siirtymätalouksien pankkitoimintaan. Tutkimusperiodi alkaa 1980 ja 1990-lukujen vaihteesta, jolloin siirtymäprosessin katsotaan alkaneen. Neuvostoliiton hajoaminen oli tuolloin siirtymäprosessin laukaiseva tekijä markkinoiden avautuessa länsimaisille käytännöille. Tutkimukseni ei kuitenkaan käsitä Neuvostoliittoa, vaan maan suoran tai epäsuoran vaikutuspiirin alaisuudessa olleet Itä-Euroopan pienemmät siirtymätaloudet.
Omistukseltaan erilaiset pankit ovat tutkielmassani karkeasti jaotellen valtionpankit ja yksityistetyt pankit. Yksityistetyt pankit ovat luonnollisesti joko kotimaisia tai ulkomaisia. Lisäksi tutkielmassani olen toisinaan jaotellut yksityistetyt pankit vielä uusiksi siirtymäprosessin aikana perustetuiksi pankeiksi ja vanhoista valtionpankeista yksityistetyiksi pankeiksi.
Luvussa kaksi, eli teoriaosiossa esittelen päämies agentti -teorioita, joihin liittyvät kaksi osapuolta, päämies ja agentti. Teorioiden avulla käsittelen pankkitoiminnassa omistajuuden ja johdon eriyttämisestä aiheutuvia ongelmia. Esimerkiksi informaation epäsymmetria vaikuttaa eri tavalla omistuksen rakenteeltaan erilaisiin pankkeihin, mistä aiheutuu pankeille agenttikustannuksia. Kustannukset puolestaan vaikuttavat pankkien tehokkuuteen. Luvussa kolme arvioin pankkien tehokkuutta siirtymätalouksissa. Tehokkuuden arvioinnissa apuna on runsas empiirinen kirjallisuus. Tehokkuuden määrittäjinä ovat ROA ja ROE, kustannus- ja tuottotehokkuus sekä korkokate. Luvussa neljä pyrin päämies agentti -teorioiden avulla tulkitsemaan aiemmin luvussa kolme havaittua kehitystä. Metodologisesti työ pohjautuu kriittiseen tarkasteluun tehokkuuden ja omistuksen rakenteen yhteydestä päämies agentti -teorioiden toimiessa viitekehyksenä. Tutkielmani selventää jo tehtyjä tutkimuksia ja pyrin löytämään selkeän vastauksen tehokkaimmasta omistustyypistä siirtymätalouksien pankeissa.
Tutkielmani johtopäätös on, että yksityistämisellä on merkitystä tehokkuuden kannalta ja siten valtionpankki on usein tehottomin omistuksen rakenne. Ulkomaisten ja kotimaisten pankkien välillä erot suorituskyvyssä ovat hieman vaihtelevampia, joten tehokkain omistuksen rakenne näiden kahden välillä ei ole yksiselitteinen. Yksityistämisen rinnalla kilpailun ja toimijoiden lukumäärän lisääntymisellä on merkittävä positiivinen vaikutus tehokkuuden kasvamiseen koko pankkisektorilla.
Omistukseltaan erilaiset pankit ovat tutkielmassani karkeasti jaotellen valtionpankit ja yksityistetyt pankit. Yksityistetyt pankit ovat luonnollisesti joko kotimaisia tai ulkomaisia. Lisäksi tutkielmassani olen toisinaan jaotellut yksityistetyt pankit vielä uusiksi siirtymäprosessin aikana perustetuiksi pankeiksi ja vanhoista valtionpankeista yksityistetyiksi pankeiksi.
Luvussa kaksi, eli teoriaosiossa esittelen päämies agentti -teorioita, joihin liittyvät kaksi osapuolta, päämies ja agentti. Teorioiden avulla käsittelen pankkitoiminnassa omistajuuden ja johdon eriyttämisestä aiheutuvia ongelmia. Esimerkiksi informaation epäsymmetria vaikuttaa eri tavalla omistuksen rakenteeltaan erilaisiin pankkeihin, mistä aiheutuu pankeille agenttikustannuksia. Kustannukset puolestaan vaikuttavat pankkien tehokkuuteen. Luvussa kolme arvioin pankkien tehokkuutta siirtymätalouksissa. Tehokkuuden arvioinnissa apuna on runsas empiirinen kirjallisuus. Tehokkuuden määrittäjinä ovat ROA ja ROE, kustannus- ja tuottotehokkuus sekä korkokate. Luvussa neljä pyrin päämies agentti -teorioiden avulla tulkitsemaan aiemmin luvussa kolme havaittua kehitystä. Metodologisesti työ pohjautuu kriittiseen tarkasteluun tehokkuuden ja omistuksen rakenteen yhteydestä päämies agentti -teorioiden toimiessa viitekehyksenä. Tutkielmani selventää jo tehtyjä tutkimuksia ja pyrin löytämään selkeän vastauksen tehokkaimmasta omistustyypistä siirtymätalouksien pankeissa.
Tutkielmani johtopäätös on, että yksityistämisellä on merkitystä tehokkuuden kannalta ja siten valtionpankki on usein tehottomin omistuksen rakenne. Ulkomaisten ja kotimaisten pankkien välillä erot suorituskyvyssä ovat hieman vaihtelevampia, joten tehokkain omistuksen rakenne näiden kahden välillä ei ole yksiselitteinen. Yksityistämisen rinnalla kilpailun ja toimijoiden lukumäärän lisääntymisellä on merkittävä positiivinen vaikutus tehokkuuden kasvamiseen koko pankkisektorilla.