Reaalioiden kääntäminen historiasta kertovissa teksteissä. Esimerkkinä Helsinki, Itämeren tytär - lyhyt historia ja sen saksannos
Nieminen, Riikka (2016)
2016
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605231628
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201605231628
Kuvaus
Deutsche Kurzfassung: Das Übersetzen von Realien in Texten über Geschichte – am Beispiel des Sachbuchs Helsinki, Itämeren tytär – lyhyt historia und seiner deutschen Übersetzung
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään historiasta kertovissa teksteissä olevien reaalioiden kääntämiseen. Reaaliat ovat sanoja ja ilmauksia, jotka viittaavat kielen ulkopuoliseen sosiokulttuuriseen maailmaan eli asioihin, ilmiöihin ja käsitteisiin, jotka ovat olemassa vain tietyssä kulttuurissa ja joille ei näin ollen ole vastineita muissa kielissä ja kulttuureissa. Reaalioiden kääntämisen tutkimus on keskittynyt kaunokirjallisiin eli ekspressiivisiin teksteihin, kun taas informatiiviset tekstit ovat jääneet lähes huomiotta, vaikka nekin sisältävät reaalioita. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, mihin aihepiireihin historiaa kuvaavaan tekstin reaaliat liittyvät ja millaisia käännösmenetelmiä reaalioiden saksantamisessa voidaan käyttää.
Tutkielman aineisto on kerätty Matti Klingen ja Laura Kolben teoksesta Helsinki, Itämeren tytär - lyhyt historia (1999) ja sen saksannoksesta (1999). Teos sisältää erittäin paljon eri aihepiireihin kuuluvia ja eri käännösmenetelmillä käännettyjä reaalioita, mistä osoituksena on 839 reaaliasta ja niiden käännöksistä sekä 33 mustavalkoisesta kuvasta koostuva tutkimusaineisto. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on vertaileva deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka avulla aineistoa pyritään tarkastelemaan mahdollisimman objektiivisesti kääntäjän ratkaisuja arvostelematta.
Tutkielmaa varten luotiin jo aiemmin laadittuja reaalia- ja käännösmenetelmäluokitteluja yhdistelemällä uudet luokittelut, joissa reaaliat jaetaan aihepiireittäin neljään pääkategoriaan ja käännösmenetelmät 11 luokkaan. Uusista luokitteluista pyrittiin tekemään mahdollisimman yksityiskohtaiset, mutta huomioon otettiin myös se, etteivät kaikki reaaliat ja käännösmenetelmät välttämättä sovi ennalta laadittuihin luokitteluihin. Tutkielman lähtöoletuksena oli, että aineistossa eniten käytetyt reaalioiden käännösmenetelmät ovat suora laina, osittainen käännös ja osittainen käännös lisäyksenä.
Aineisto sisältää eniten maantieteellisiä (34 %) ja vähiten historiallisia (15 %) reaalioita. Käännösmenetelmistä yleisin on lähtöoletusten vastaisesti käännöslaina, mutta suora laina ja osittainen käännös ovat toiseksi ja kolmanneksi yleisimmät menetelmät. Käännöslaina ja suora laina kattavat peräti 62 prosenttia reaalioiden käännöksistä. Sen sijaan osittainen käännös lisäyksenä on aineistossa vähiten käytetty menetelmä. Aineiston kuvat sekä havainnollistavat että täydentävät tekstiä, ja niiden visuaalisuuden ansiosta monet reaaliat on voitu kääntää käännöslainalla selittävän menetelmän tai lisäyksen sijaan. Tutkimusaineiston analyysi osoittaa reaalioiden kääntämisen olevan aina tapauskohtaista, minkä vuoksi ei voida määritellä, mitkä käännösmenetelmälliset ratkaisut ovat parhaita reaalioiden kääntämisessä.
Tutkielman aineisto on kerätty Matti Klingen ja Laura Kolben teoksesta Helsinki, Itämeren tytär - lyhyt historia (1999) ja sen saksannoksesta (1999). Teos sisältää erittäin paljon eri aihepiireihin kuuluvia ja eri käännösmenetelmillä käännettyjä reaalioita, mistä osoituksena on 839 reaaliasta ja niiden käännöksistä sekä 33 mustavalkoisesta kuvasta koostuva tutkimusaineisto. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on vertaileva deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka avulla aineistoa pyritään tarkastelemaan mahdollisimman objektiivisesti kääntäjän ratkaisuja arvostelematta.
Tutkielmaa varten luotiin jo aiemmin laadittuja reaalia- ja käännösmenetelmäluokitteluja yhdistelemällä uudet luokittelut, joissa reaaliat jaetaan aihepiireittäin neljään pääkategoriaan ja käännösmenetelmät 11 luokkaan. Uusista luokitteluista pyrittiin tekemään mahdollisimman yksityiskohtaiset, mutta huomioon otettiin myös se, etteivät kaikki reaaliat ja käännösmenetelmät välttämättä sovi ennalta laadittuihin luokitteluihin. Tutkielman lähtöoletuksena oli, että aineistossa eniten käytetyt reaalioiden käännösmenetelmät ovat suora laina, osittainen käännös ja osittainen käännös lisäyksenä.
Aineisto sisältää eniten maantieteellisiä (34 %) ja vähiten historiallisia (15 %) reaalioita. Käännösmenetelmistä yleisin on lähtöoletusten vastaisesti käännöslaina, mutta suora laina ja osittainen käännös ovat toiseksi ja kolmanneksi yleisimmät menetelmät. Käännöslaina ja suora laina kattavat peräti 62 prosenttia reaalioiden käännöksistä. Sen sijaan osittainen käännös lisäyksenä on aineistossa vähiten käytetty menetelmä. Aineiston kuvat sekä havainnollistavat että täydentävät tekstiä, ja niiden visuaalisuuden ansiosta monet reaaliat on voitu kääntää käännöslainalla selittävän menetelmän tai lisäyksen sijaan. Tutkimusaineiston analyysi osoittaa reaalioiden kääntämisen olevan aina tapauskohtaista, minkä vuoksi ei voida määritellä, mitkä käännösmenetelmälliset ratkaisut ovat parhaita reaalioiden kääntämisessä.